Simo Ripatti: Huone
Mitä tai miten voi sanoin tai teoksen välityksellä kertoa omista ajatuksista ja tuntemuksista muuttamatta välittömän kokemuksen merkitystä joksikin itselle vieraaksi? Kuinka tarpeellista on yrittää välittää näitä tuntemuksia teoksen tai edes sanan keinoin?
Teoksieni avulla koetan selittää itselleni, mitä ajattelen. Näin teoksia on vaikea selittää, koska ne ovat jollain tavalla selityksiä itsessään sille, mitä en pysty täysin tietoisesti analysoimaan. Yritän täydentää tietoisuuden aukkoja, muodostaa tietoa. Teos herättää kysymyksiä ja samalla yrittää vastata niihin. Teos ei määritä todellisuutta, eikä edes kuvaa sitä, ainakaan dokumentaarisesti. Teos voi olla jonkinlainen merkityksiä avaava tapahtuma, joka ei pelkistä kokemusta tai tunnetta tietyn ennalta asetetun viitekehyksen mukaiseksi.
Minulle kuva ei toimi dokumenttina, vaan jonkinlaisena polkuna ideaan ja sen taakse. Teoksella ei voi mielestäni koskaan olla yhtä absoluuttista merkitystä. Merkitys muuttuu kaikesta huolimatta jokaisen katsojan kohdalla. Sisällöllinen ja esteettinen merkitys ja niiden arvottaminen muodostuu yksilöittäin riippuen suhteesta teokseen ja sen sisältöön. Jokainen hetki tekoprosessin edetessäkin muuttaa sen merkitystä. Mitä enemmän sitä on tehty, sen voimakkaammin se helposti alleviivaa joitain tiettyjä merkityksiä, mutta saattaa etäännyttää itseään alkuperäisestä motiivista. Teosteni oikeutus olemassaololleen on siis osittain se, että se auttaa sanallistamaan idean. Toisinaan teos kuitenkin irtoaa kokonaan lähtökohdastaan ja käsitteistä, enkä enää pysty sanallisesti tulkitsemaan sitä.
Yritän rajoittaa idean estetisointia ja tuoda teokseen vain sen verran visuaalisuutta, kuin sisältö kulloinkin vaatii. Vaikka vältänkin koristelua ja kyseenalaistan muodot visuaalisina ansioina teoksessa, on mielessäni alusta asti melko vahva tavoite, miltä teoksen tulee näyttää. Kuinka tärkeää teoksessa on esteettisyys ja minkälaista estetiikkaa haetaan, riippuu sen sisällöstä. Kokemuksellisuus kuvataiteessa tulee kuitenkin useimmiten juuri visuaalisen estetiikan kautta ja estetiikka tuo myös teoksen tematiikan esiin, joten sitä ei voi sivuuttaa. Estetiikka voi säädellä ja ohjailla teoksen merkityksiä ja niiden voimakkuutta. Estetiikka on subjektiivista, joten sen itsensä merkittävyyteen en voi suhtautua varauksettomaksi.
Näyttelyn teokset käsittelevät tilapäisyyttä. Koen nyky-yhteiskunnan toimintatapojen olevan usein tilapäisiä. Tuntuu siltä, että monessa asiassa pyrkimyksenä on vain väliaikaisratkaisu ja toive siitä, että myöhemmin löytyy jokin parempi ratkaisu. Tekninen kehitys on usein liian nopeaa menetelmien vakiintumiseen ja ammattitaidon omaksumiseen. Teoksissa käsitellään myös muutoksia modernisoitumisen ja teknisen kehityksen muodossa yhteiskunnallisella, kulttuurisella ja henkilökohtaisella tasolla sekä niiden aiheuttamia reaktioita. Tapojen, esineiden ja asioiden merkitykset muuttuvat, vähenevät tai häviävät kokonaan.