Titanik-galleria
Itäinen Rantakatu 8
20700 Turku
Finland
p. +358 45 899 8772
ti-pe 12-18
la-su 12-16


Galleria- ja residenssikoordinaattori/Gallery and Residency Coordinator:
Annukka Vähäsöyrinki, info@titanik.fi

Seuraa meitä Facebookissa/Follow us on Facebook
Titanik-galleria (@titanikgallery) on Twitter
Titanik-galleria Off Turku -kalenterissa.

Titanik-gallerian julkaisut/
Titanik Gallery publications:

→ Tieto No. 1, 2010b (pdf 2,4 Mt)
→ Epäluovuus No. 2, 2011a (pdf 7,6 Mt)
→ 2012 No. 3, 2011b (pdf 7,3 Mt)
→ Liikutus No. 4, 2012a (pdf 5,9 Mt)

HAE ARTE RY:n JÄSENEKSI
→ Jäsenhakemus

10.-27.5.2012
Tiina-Maria Aalto: Persona, Impressio & Reflektio - teoria muotokuvasta

Tiina-Maria Aallon taidetta määrittelee uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan. Aallon näyttely Persona, Impressio & Reflektio - teoria muotokuvasta on hänen taiteellinen opinnäytetyönsä Turun Taideakatemiasta.

Muotokuva kiehtoo Aaltoa, koska sen perinteessä yhdistyvät hänen keskeisimmät kiinnostuksen kohteensa: sosiaalinen vuorovaikutus, ihmisen käyttäytyminen ja yhteiskunnalliset ilmiöt, joita hän on teoksissaan tulkinnut jo useamman vuoden ajan eri materiaalein ja menetelmin.

Maalauksen, valokuvan sekä installaation keinoin toteutetuille töille on tunnusomaista voimakas värien käyttö. Vastapainona värikkyydelle osa teoksista taas on hyvin pelkistettyjä ja käsitteellisiä.

Tiina-Maria Aalto (s.1984) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka valmistui tänä keväänä Turun taideakatemiasta. Taideakatemian lisäksi Aalto on hakenut oppia muun muassa Pekka Halosen Akatemiasta ja l'Ecole supérieure de Beaux-art de Grenoblesta, Ranskasta.

http://aaltokuva.blogspot.com/

3.5.-5.5.2012
New Performance Festival Titanikissa

Torstaina 3.5. käynnistyy kansainvälinen perfromanssi- ja esitystaiteen festivaali New Performance Festival, jonka toteutuksessa myös Titanik-galleria on mukana. Festivaali levittäytyy kolmen päivän ajaksi eri puolille Turkua. Festivaalilla esiintyy sekä kansainvälisiä että kotimaisia uuden performanssitaiteen tekijöitä.

Titanik-gallerialla on esillä koko festivaalin ajan helsinkiläisen performanssitaiteilija Tero Nauhan projekti Tell Me About Your Machines sekä puolalaisen Lukasz Jastrubczakin videoinstallaatio Five Songs about Triangles.

Lisäksi Titanikilla nähdään Tero Nauhan performanssit:
Torstaina 3.5. klo 15-16
Perjantaina 4.5. klo 14.30-15.30 sekä 16.30-17.30
Lauantaina 5.5. klo 12-13 sekä 14-15

Lue lisää esiintyjistä ja festivaalista:
www.teronauha.com
lukaszjastrubczak.com
www.newperformance.fi

26 - 29.4.2012
Là Bas! Elävää musiikkia ja performanssia Titanikissa

Turun Titanik-galleriassa kuullaan ääniä maan alta, kehon sisältä ja koneiden kätköstä (scroll down for English info)

to 26.4. Black To Comm (GER), Alexander Rishaug (NO), Hui Wai Keung (HK)
pe 27.4. Gunk (Hki), Tienhaara (Tku)
la 28.4. Steve Vanoni (US), Anton Wretling (SWE), Maanalainen seurakunta laulaa, Kimmo Modig, Anneli Nygren (Tku)

0e. Esitykset alkavat klo 19.

Jokin humisee ja poksahtelee. Ääni muuttuu kuin varkain taustahälystä kauniiksi, yksinkertaiseksi melodiaksi? Tuleeko se levysoittimesta? Vai pihiseeko ilmastointi? Onko ääni tehty tietokoneella? Mistä äänen alkuperän voi enää nykyisin tietää? Tällaisia ajatuksia voi kuulijalle herätä Titanik-gallerian tulevassa konsertissa.

Saksalaisen Marc Richterin (Black To Comm) utuinen musiikki syntyy vahalevyjen, pumppuharmoonien, kenttä-äänitysten ja sähköisten soitinten avulla. Richterin musiikkia onkin kuultu myös elokuvissa, toistuvasti alan medioissa kiiteltyjen Black To Comm -nimellä ilmestyneiden äänitteiden lisäksi. Richter saapuu torstaina 26.4. ensi kertaa Turkuun yhdessä norjalaisen Alexander Rishaugin kanssa, joka on mm. remiksannut Ulver-yhtyettä. Taiteilijoita yhdistävät viitteet Yhdysvaltojen 60-luvun minimalismiin ja ranskalaiseen musique concreté -perinteeseen.

Äänten alkuperä sumenee myös honkongilaistaiteilija Hui Wai Keungin käsissä. Hän esittelee Titanikin Sumu-residenssissä kehittelemäänsä ohjelmaa Search for the Divine Celestial Animals (SDCA); kenties seismiset aallot ovatkin mytologioista tuttujen tarueläimien huutoja?

Perjantaina 27.4. esiintyvät helsinkiläinen pitkää ääntä ja hidasta musiikkia luova Gunk-yhtye sekä turkulainen tummanpuhuva folk-artisti Tienhaara.
Lauantaina 28. päivä nähdään täyslaidallinen elävää esitystaidetta. Yhdysvaltalaisen Steve Vanonin karismaattisista esityksistä ei energiaa ja meininkiä puutu. Pysyyko Turun oma ketju peesissä? Kotijoukkuetta edustavat Maanalainen seurakunta laulaa -ryhmä, Kimmo Modig ja Anneli Nygren.

Kolmipäiväinen ohjelmisto on toteutettu yhdessä helsinkiläisen Là Bas -festivaalin kanssa.

26-28 April, 7pm each night: Three days of performance and music, in co-operation with Là Bas festival, Helsinki. Electronic explorations, gloomy folk, erratic Performance Art, bleeding monologues and seismic waves. Free entrance! For more info on the artists, please browse the links above.

29.3.-22.4.2012
Jaakko Heikkinen: Välähdyksiä

Jaakko Heikkinen kuvaa taiteessaan sitä, miltä monet haluavat sulkea silmänsä: nykypäivän suomalaisen yhteiskunnan reuna-alueita.

Maalari Jaakko Heikkisen Välähdyksiä-näyttelyn keskiössä ovat ihminen ja pienet, arjessa koetut hetket. Teokset käsittelevät aikamme yhteiskunnallisia ongelmia, kuten työttömyyttä, syrjäytymistä ja epätoivoa. Samalla ne toimivat myös henkilökohtaisina muotokuvina, sillä taiteilija kerää teostensa aiheet omasta kokemusmaailmastaan ja ympäröivästä todellisuudesta.

Heikkisen ilmaisu on tekniikkakeskeistä. Ihmiskuvauksissaan hän hyödyntää esimerkiksi tussimaalaustekniikan valoorikontrasteja ja työskentelee jonkin verran myös keramiikan, mosaiikin, pronssin ja videon parissa. Välillä Heikkinen jopa yhdistelee surrealistisia aineksia arkirealismiin.

SU 25.3.2012 KLO 18-
MIKÄÄN EI KOSKAAN MUUTU: LOPETTAJAISET

Anneli Nygren: Titanikin tytär -näytelmä, Espressito -duo: Portugalilaisia nykytansseja, B-galleria Vs. Titanik-galleria Death Match. Ilmaista iloittelua, syötävää ja juotavaa

No nyt! Mystinen Espressito-duo saapuu ensi kertaa länsirannikolle paljastamaan latinotanssin salat. Olit sitten tanssimisen suhteen neitsyt tahi Astaire, nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia maagisia muuveja.

Sitä ennen nähdään maailman ensi-illassa Anneli Nygrenin Titanikin tytär -näytelmä, jonka pääosissa loistavat Jackia ja Roseakin kirkkaampina Elina Minn ja Valtteri Virtanen!

Ilta päättyy hikiseen kilpailuun Titanikin ja B:n välillä, kenties Speden spelien muodossa. Tule kannustamaan parempi galleria voittoon! Maybe they're born with it, maybe it's Titanik!

Anneli Nygren's play: Titanik's daughter, Espressito-duo: Contemporary Portuguese dances, B-galleria Vs. Titanik-galleria Death Match. Free food, drinks and fun!

What what what! South American dance duo Espressito will make their first visit to Turku. No matter your skill level, come and learn the hottest moves in this highly exceptional dance class.

The programme begins with video artist Anneli Nygren's new theatre play, Titanik's Daughter, with Elina Minn and Valtteri Virtanen in leading roles. World premiere!

After these top notch shows you're welcome to join us for drinks. We'll have a bloody serious competition between B gallery and Titanik, as we must figure out who's the king of the metaphorical hill. Hope to see you there!

1.—25.3.2012
MIKÄÄN EI KOSKAAN MUUTU

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä Titanik-galleriassa tapahtuu 1.-25.3.2012. Gallerian väki kommentoi Mikään ei koskaan muutu -festivaalia näin:

"Mikään ei koskaan muutu käsittelee nykytaiteen tekemisen mielekkyyttä ja tarpeellisuutta. Festivaalissa luodaan läpileikkauksia taiteilijayhdistys Arte ry:n ja Titanik-gallerian menneisyyteen, sekä rakennetaan tulevaisuuden visioita. Nykytaidegallerian merkitystä ja tarpeellisuutta pohditaan kattavasti eri näkökulmista.

Titanik-gallerialla järjestetään 1.-25.3 välisenä aikana monitaiteellisia työpajoja, improvisoidusta aamujumpasta poliittisiin keskustelutilaisuuksiin. Haluamme olla rehellisiä ja kysyä itseltämme, miksi järjestämme yhä enemmän muuta toimintaa kuin näyttelyitä. Miksi koemme, että toimintamme on tärkeää ilmaisun vapaudelle ja moniarvoiselle kulttuurille?"

- Puheenjohtaja Jari Kallio, Arte ry


"Mitä tehdä 100 neliömetrillä tyhjää tilaa? Jos galleria on työkalu, mitä sillä voi rakentaa? Tai purkaa? Korjata? Jos kaikki on jo tehty, niin tehdään kaikki uudestaan.

Maaliskuussa Titanik-galleriassa ainakin ruokaillaan, soitetaan, istutaan, noustaan seisomaan, kiinnitetään papereita seinille ja laitetaan kuulokkeet korville. Samalla selviää, mitä turkulaiset ovat mieltä taidegalleriasta, apurahoista ja graffitiseinistä. Me kysyimme ja te vastasitte. Tervetuloa Titanikiin vaihtamaan ja vahtaamaan mielipiteitä."

- Toiminnanjohtaja Kimmo Modig, Titanik-galleria


"Maaliskuussa selviää, mitä nykytaidegallerialta toivotaan. Titanik-gallerian Mikään ei koskaan muutu -festivaalissa ääneen pääsevät verorahojen tuhlauksesta huolestuneet, taiteen itseisarvosta vakuuttuneet, peräkammarin maalarit ja autuaan välinpitämättömät. Te kaikki. Me kaikki.

Nykytaiteen määritelmät venyvät ja liukuvat äärettömiin. Mikään ei koskaan muutu on keskustelunavaus alati muuttuvan taiteenalan roolista ja tilasta nykypäivänä. Tervetuloa puhumaan nykytaiteen puolesta ja vastaan."

- Galleria- ja residenssikoordinaattori Annukka Vähäsöyrinki, Titanik-galleria


"Mikään ei koskaan muutu -festivaalin ajaksi Titanik kyseenalaistaa itsensä ja kaiken muunkin. Itselleni maaliskuun ohjelmisto suo mahdollisuuden miespääosaan eräässä jäävuoreen törmäävästä laivasta kertovassa näytelmässä! My heart will go on!"

- Tuotantoassistenssi Valtteri Virtanen, Titanik-galleria


Tervetuloa Mikään ei koskaan muutu -festivaalin avajaisiin Titanik-gallerialle 1.3. klo 18 alkaen. Luvassa Syömingit taiteilija Tonja Goldblattin johdolla.

NOTHING EVER CHANGES
1.—25.3.2012

Nobody knows exacty what is going to happen in Titanik Gallery between March 1st - 25th.

But what we do know is that for example Carnegie Art Award winner Heikki Marila and CEO of Turku Cultural Capital Year 2011 Cay Sevón will be talking about contemporary art. Dancer Anna Torkkel will help you tone your muscles with morning excercises and our dearest rival B-gallery will invade Titanik. There are also going to be various music performances as well as movie night that lasts until dawn.

Nothing Ever Changes -festival examines the importance of contemporary art in the present day. The festival deals with Arte Artists' Foundation and Gallery Titanik's past as well as builds visions for the future. The meaning of contemporary art galleries is being concidered from different points of views.

Between March 1st and March 25th there will be multidiciplinary workshops from improvised morning exercise to political debates. We want to be honest and ask ourselves: why do we use the gallery space more and more to everything but exhibitions? Why are we so convinced that what we do is important for freedom of expression and pluralist culture?

- Chairman Jari Kallio, Arte


What to do with 100 sqms of empty space? If gallery is a tool what can you build with it? Or take to pieces? Or fix? If everything is already done, let's do it again.

In March Gallery Titanik will serve as a space for eating, playing music, sitting down, standing up, putting up flyers to the walls and wearing headphones. You will also find out what do the people of Turku think about art galleries, grants and graffiti covered walls. We asked and you answered. Welcome to Gallery Titanik to exchange opinions

- Director Kimmo Modig, Titanik Gallery


The opening of Nothing Ever Changes takes place at Gallery Titanik in March 1st 18 p.m. onwards. Come cook and eat with artist Tonja Goldblatt.

2.-26.2.2012
Simo Ripatti: Huone

Mitä tai miten voi sanoin tai teoksen välityksellä kertoa omista ajatuksista ja tuntemuksista muuttamatta välittömän kokemuksen merkitystä joksikin itselle vieraaksi? Kuinka tarpeellista on yrittää välittää näitä tuntemuksia teoksen tai edes sanan keinoin?

Teoksieni avulla koetan selittää itselleni, mitä ajattelen. Näin teoksia on vaikea selittää, koska ne ovat jollain tavalla selityksiä itsessään sille, mitä en pysty täysin tietoisesti analysoimaan. Yritän täydentää tietoisuuden aukkoja, muodostaa tietoa. Teos herättää kysymyksiä ja samalla yrittää vastata niihin. Teos ei määritä todellisuutta, eikä edes kuvaa sitä, ainakaan dokumentaarisesti. Teos voi olla jonkinlainen merkityksiä avaava tapahtuma, joka ei pelkistä kokemusta tai tunnetta tietyn ennalta asetetun viitekehyksen mukaiseksi.

Minulle kuva ei toimi dokumenttina, vaan jonkinlaisena polkuna ideaan ja sen taakse. Teoksella ei voi mielestäni koskaan olla yhtä absoluuttista merkitystä. Merkitys muuttuu kaikesta huolimatta jokaisen katsojan kohdalla. Sisällöllinen ja esteettinen merkitys ja niiden arvottaminen muodostuu yksilöittäin riippuen suhteesta teokseen ja sen sisältöön. Jokainen hetki tekoprosessin edetessäkin muuttaa sen merkitystä. Mitä enemmän sitä on tehty, sen voimakkaammin se helposti alleviivaa joitain tiettyjä merkityksiä, mutta saattaa etäännyttää itseään alkuperäisestä motiivista. Teosteni oikeutus olemassaololleen on siis osittain se, että se auttaa sanallistamaan idean. Toisinaan teos kuitenkin irtoaa kokonaan lähtökohdastaan ja käsitteistä, enkä enää pysty sanallisesti tulkitsemaan sitä.

Yritän rajoittaa idean estetisointia ja tuoda teokseen vain sen verran visuaalisuutta, kuin sisältö kulloinkin vaatii. Vaikka vältänkin koristelua ja kyseenalaistan muodot visuaalisina ansioina teoksessa, on mielessäni alusta asti melko vahva tavoite, miltä teoksen tulee näyttää. Kuinka tärkeää teoksessa on esteettisyys ja minkälaista estetiikkaa haetaan, riippuu sen sisällöstä. Kokemuksellisuus kuvataiteessa tulee kuitenkin useimmiten juuri visuaalisen estetiikan kautta ja estetiikka tuo myös teoksen tematiikan esiin, joten sitä ei voi sivuuttaa. Estetiikka voi säädellä ja ohjailla teoksen merkityksiä ja niiden voimakkuutta. Estetiikka on subjektiivista, joten sen itsensä merkittävyyteen en voi suhtautua varauksettomaksi.

Näyttelyn teokset käsittelevät tilapäisyyttä. Koen nyky-yhteiskunnan toimintatapojen olevan usein tilapäisiä. Tuntuu siltä, että monessa asiassa pyrkimyksenä on vain väliaikaisratkaisu ja toive siitä, että myöhemmin löytyy jokin parempi ratkaisu. Tekninen kehitys on usein liian nopeaa menetelmien vakiintumiseen ja ammattitaidon omaksumiseen. Teoksissa käsitellään myös muutoksia modernisoitumisen ja teknisen kehityksen muodossa yhteiskunnallisella, kulttuurisella ja henkilökohtaisella tasolla sekä niiden aiheuttamia reaktioita. Tapojen, esineiden ja asioiden merkitykset muuttuvat, vähenevät tai häviävät kokonaan.

5.-21.1.2012
Minna Haukka: On Movement

Videoinstallaatio tanssija Barbara Kanesta ja Duncan-tanssiperinteestä.

"She was dancing the Pathétique. She started on the ground, lying close to the floor and - it took a long time - the only physical action was the very slow movement which carried her from prone to erect with arms outstretched. At the finish everyone was crying and I was crying too." - a dancer colleague of Isadora Duncan

Yhdysvaltalais-irlantilaiseen perheeseen syntynyt Isadora Duncan (1877-1927) oli radikaali modernin tanssin uranuurtaja, opettaja ja feministi. Hän loi kokonaan uuden tavan ajatella tanssia ilmaisukeinona. Duncan oli myös ensimmäinen poliittisesti kantaaottava tanssitaiteilija.

Nykyään, vuosisata Duncanin jälkeen tanssiperinnettä jatkaa Barbara Kane. Minna Haukan teos On Movement on muotokuva Barbara Kanesta, hänen ilmaisuvoimastaan ja kyvystään välittää Duncan-tanssin aikakauden olemus liikkeissään. Se tutkii Kanen kaltaisen tanssijan mahdollista roolia nyky-yhteiskunnassa.

Duncan-tanssityylissä on runsaasti viittauksia kuvataiteeseen, kuten kreikkalaiseen kuvanveistoon, Italian renessanssiin, pre-rafaeliitteihin ja Rodin Bourdelleen, sekä venäläiseen imaginismiin ja dadaismiin. Haukka keskittyy samoihin elementteihin tanssissa ja kuvataiteessa: asetelmaan, symmetriaan, toistoon ja rytmiin - mutta ennen kaikkea hän etsii taiteesta jotakin, mikä koskettaa.

13.12.-18.12.2011
Sabine Popp: Remote Sensing

Tervetuloa matkalle pimeään, missä mikään ei ole ennakoitavissa.

Minkälaista on napaseudun arkinen elämä ikuisessa yössä? Sabine Poppin Remote Sensing -näyttelyn lähtökohtana on pohjoinen pimeys ja maantieteellisen ympäristön vaikutus ihmiseen.

Installaatio koostuu liikkuvasta kuvasta, äänestä ja valokuvasta. Niiden avulla Popp kysyy, onko äärimmäisen eristyneisyyden ja pimeyden tuottamaa ruumiillista kokemusta mahdollista välittää teknologian keinoin.

Arktisen ympäristön tavoin Remote Sensing -näyttelyä leimaa muutoksenalaisuus. Popp tekee Titanik-galleriasta näyttämön, jolla esineistö ja asetelma saattavat vaihtua tai olla vaihtumatta. Yleisö voi näkeä, kuulla ja kokea tänään toista kuin huomenna.

Popp on kerännyt installaationsa materiaalin matkallaan Ny-Ålesundin kylään Norjan pohjoiseen saaristoon. Ny-Ålesundissa sijaitsee kansainvälinen säätutkimuskeskus, jonka tuottamaa tieteellistä tietoa Popp muuttaa näyttelyssään taiteeksi.

Read more: www.sumuair.wordpress.com

***

Sabine Popp kertoo työstään Remote Sensing -näyttelyn avajaisissa 13.12. klo 18-20. Hän on tavattavissa Titanik-gallerialla päivittäin 21.12.2011 saakka.

17.11.-11.12.2011
2 in 1: Per Svensson & Maja Spasova

Titanik-galleriassa avautuu marraskuussa bulgarialais-ruotsalaisen Maja Spasovan ja ruotsalaisen Per Svenssonin, "tuplanäyttely" 2 in 1.Tekijöitä yhdistää kiinnostus eri järjestelmien merkityksiin. Spasovan havainnon kohteena on kieli, Svensson hyödyntää luontoa laajalla mittakaavalla. Kokonaisuus koostuu kahdesta itsenäisestä näyttelystä, joissa on esillä niin veistosmaisia kuin äänellisiä teoksia.

Per Svensson
Mitä tekemistä mikro- ja kvanttifysiikalla on avaruusmatkailun ja maan ulkopuolisen elämän kanssa? Entä miten ääntä tarkastelemalla voimme ymmärtää luonnon arkkitehtuuria? Per Svenssonin käsittelemien aiheiden laajuus saattaa heikompaa huimata. Per Svensson on ruotsalainen kuvanveistäjä, maalari ja äänitaiteilija. 1980-luvulla uransa aloittanut Svensson on kuin omintakeinen alkemisti. Svenssonin havainnot luonnosta toimivat inspiraationa hänen tavalleen käyttää kuvaa, ääntä ja tilaa teoksissaan. Teemallisesti Svenssonin töissä käyskennellään luonnon, yhteiskunnan ja politiikan tuottamien merkitysten kentillä.

Maja Spasova
"Ymmärrämmekö todella toisiamme, kun kommunikaatio on täynnä jatkuvia väärinymmärryksiä ja väärintulkintoja? Sanat, niin lausutut, kirjoitetut kuin yhtä lailla ajatellut muodostavat rajat sille, mikä on mahdollista. Samalla sanan merkitys voi laajentua, murtautua ulos rajoistaan ja muuttua itsenäiseksi luovaksi voimaksi. Juuremme ovat universumin ytimessä ja oksamme ja lehtemme puhuvat lukemattomia kieliä." Bulgarialaissyntyinen, Ruotsissa asuva ja työskentelevä Maja Spasova on tunnettu niin performansseistaan, videotaideteoksistaan kuin kaupunkitaiteen projekteista. Hän havainnoi kielen merkityksiä ja niiden vastakkaisuuksia sekä tutkii taiteen kautta vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja.

21.10.-13.11.2011
2012 - Year of the Collective

→ http://2012yearofthecollective.wordpress.com/

BETA, Darkside of the Multitude, IE ja Supermuste taiteilijakollektiivit kutsuvat koolle kollektiivien kollektiiviin.

2012 - Year of the Collective on kolmen viikon yhteistyöjakso.

Titanik-gallerian alkavan syksyn näyttelysarjan teema on 2012. Samoin 2012 - Year of the Collective lähestyy todellista aihettaan, mentaalisen muutosta, vuoden 2012 kautta. Kukin kollektiivi tuo reaktoriin omat keskeneräiset ja hauraat suunnitelmansa. Sekoitamme ne toisiinsa ja kytkemme uudelleen. Jos näin aikaan saatu kasvain osoittautuu hyvänlaatuiseksi, sen voi antaa levitä lasin taakse.

Galleriasta tulee jaettu työtila, tapahtumapaikka ja tutkimuslaboratorio. Keskustelun ja kokeilujen kautta lähennymme rihmastomaista organismia. Kokeilemme, miten yhteisöt sekoittuvat ja millaista tuotantoa syntyy, kun tekijöiden virrat kohtaavat. Asetamme halumme vastakkain, jolloin annamme mahdollisuuden uusille kahnauksille ja kytköksille. Muotoilemme edellisen lauseen uusiksi.

Ensimmäinen viikko on varattu workshop -työskentelylle, loput ajasta galleria on avoin lava osallistujille ja heidän vierailleen. Työskentely tiivistyy viikonlopuissa. Lopussa on juhla.

Pyydämme kiinnostuneita kollektiiveja, ryhmiä, jengejä ja yksilöitä käymään gallerialla tai ottamaan yhteyttä sähköpostilla. Sähköpostiosoiteemme on: yearofthecollective@gmail.com

T, Beta, Darkside of the Multitude, IE ja Supermuste

BETA on kokeellisille ja keskeneräisille teoksille tarkoitettu elävän taiteen areena. Se on eri taiteen muodoille avoin tila, joka toteutetaan vuoden aikojen mukaan eri ympäristöissä, niin yksityisissä kuin julkisissakin tiloissa. BETA on kolmen turkulaistaiteilijan, Antti Jussilan, Jari Kallion ja Anna Torkkelin kehittämä konsepti, ja BETA-tapahtumia on järjestetty kesäkuusta 2010 lähtien eri paikoissa Turussa.

Darkside of the Multitude on kolmen kollektiivi ja hauras psykosfäärinen kokonaisuus. Työskentelyssään se pyrkii säilyttämään herkkyytensä pelosta huolimatta.

IE on kahden turkulaistaiteilijan, valokuvaaja Ida Lehtosen (s.1985) ja animaattori Elina Minnin (s.1984) keskustelu. Lehtonen ja Minn luovat verkkoon Stabiles pysäytyskuva-arkistoa ja tekevät tilallisia yhteisveistoksia, viimeksi Göteborgin Rotor2-galleriaan syksyllä 2009.

Supermuste syntyi Anna Törrösen ja Noora Isoeskelin ystävyydestä. Sen toiminta perustuu taiteelliseen dialogiin ja sisäisen kokemusmaailman jakamiseen. He työskentelevät visuaalisen taiteen saralla niin yhdessä kuin erikseen.

23.9.-16.10.2011
Pilvari Pirtola: Dance in the Flames of a World Burning Down

Pilvari Pirtola (s. 1978) on Kuvataideakatemiasta 2008 valmistunut taitelija joka työskentelee nykytaiteen laajalla kentällä käyttäen tekniikkanaan kaikkea maalauksesta äänitaiteeseen ja performansseihin. Dance in the Flames of a World Burning Down on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Turussa.

Pirtola täyttää galleriatilan maalauksista, valokuvista, liikkuvasta kuvasta sekä äänestä koostuvalla informaatiotulvalla, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Raivokkaat ja poliittisesti latautuneet teokset kuvaavat kylmän nyky-yhteiskunnan tuloa tiensä päähän.

Dance in the Flames of a World Burning Down on keskimmäinen Pirtolan tämän syksyn näyttelytrilogiasta, jonka edellinen osa Set the World to Flames oli Taidekeskus Mältinrannassa Tampereella 27.8.-13.9. ja viimeinen osa aukeaa 5.10. Galleria Gjutarsissa Vantaalla.

Aiemmin Pirtolan teoksia on muualla nähty mm. Ateneumin. Tennispalatsin, Hämeenlinnan sekä Jyväskylän taidemuseoissa. Pirtolan teoksia on myös muutamien museoiden kokoelmissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukeneet Taiteen keskustoimikunta sekä VISEK

26.8.-18.9.2011
Jacques Coelho: KUD4.3 Junction

Euroopan pääkaupungissa Brysselissä otettiin vuonna 1952 käyttöön keskustan läpi kulkeva "la jonction nord-midi" eli junarata vanhojen pohjois- ja eteläasemien välillä. Se on edelleen Euroopan keskeisiä solmukohtia ja yhdistää pohjoisen ja etelän. Siten rata symboloi sekä Euroopan yhtenäisyyttä että kulttuurien dialogia. Monille "la jonction" tarkoitti silti repeämää Brysselin sydämeen - Bryssel onkin sydämen muotoinen -, tuhatvuotisen kaupungin epäkunnioittamista tai modernismin ylimielisyyttä mennyttä kohtaan.

Vuonna 2001 minulle selvisi, että isäni isoisästä, joka oli ammattimuusikko, tuli Belgian kansalainen Ostendin kaupungissa. Hänen portugalilaistaustainen perheensä oli 1700-luvulta saakka asunut Amsterdamissa. Tämä monikerroksisuus ja sen rinnastaminen omaan muuttooni Suomeen on lähtökohta tähän näyttelyyn. Se kulkee ikään kuin Euroopan läpi koko sen pituudelta. Konkreettisena materiaalina ovat toimineet mm. sukuni paperit ja vanhat valokuvat, josta osa on ainutkertaisia hopeakuvia vuodelta 1843.

Kaikki alkoi tutkimusprojektina. Halusin identifioida henkilöt vanhoissa kuvissa sekä tunnistaa ja löytää tuntemattomia serkkujani Brysselin lähistöltä. Halusin selvittää "puuttuvat solmukohdat", siitä tuleekin KUD4:n työnimi "JUNCTION". Samalla halusin yhdistää ajallisesti Amsterdamin ja Pariisin.

Sukupuun rakentaminen kesti yhdeksän vuotta ja näyttelyn pääteoksen aikamatka kesti yhdeksän kuukautta: se rakentuu lähes 200 valokuvan kerroksista.

Projektin edetessä huomasin, että henkilöt alkoivat "kummitella". Pohdiskelin heidän kauttaan, miten ihminen kehittyy useiden sukupolvien aikana. Toivottavasti katsojalle välittyy samoja tunnelmia.

Kuvien installaatioissa on kolme puolta: paikkasidonnaisuus, ajallinen merkitys (siksi videolta kaapatut still-kuvat ovat olennaisessa osassa) sekä filosofinen pohdinta merkeistä ja niiden suhteista annettuun tilaan ja aikaan.

Vuonna 1987 perustettu KUD (Key Underground Danceproject) oli interaktiivinen projekti, tanssia, valokuvaa ja musiikkia yhdistävä kokonaistaideteos. KUD2 (1995) oli videoinstallaatio, joka pohjautui näkemykseen ihmisen ja luonnon välisestä kompleksista suhteesta. Neljästä installaatiosta koostuva KUD3 (1999) oli vielä laajempi kokonaisuus, josta kehkeytyi eksistentialistinen ja historiallinen "visuaalinen runo" vanhan Euroopan maisemasta, Waterloosta.

Kin Undisclosed Digital eli KUD phase 4 [junction] alkaa siitä, mihin KUD3 päättyi. Luonto on tällä kertaa vähemmän läsnä, mutta painokkaammin. "Siellä missä klorofylli ja kosminen pöly muodostavat elämän."

27.7.-21.8.2011
Jarkko Kujasalo, Erkki Nampajärvi,
Jyrki Nissinen,Ville Vuorenmaa ja X:
Life Hates Dream

Tervetuloa Jarkko Kujasalon, Erkki Nampajärven, Jyrki Nissisen, Ville Vuorenmaan ja X:n yhteisnäyttelyyn Life Hates Dream Titanik-galleriaan!

Näyttely pitää sisällään jännittäviä maalauksia, piirroksia ja muuta mukavaa. Teemoja mm. Karhun kanssa yhtyminen, abstrahoituvat viivat, kollaasi- Jeesukset ja astiaston hajottaminen.

Järjestyksessä jo neljäs Pitsza-lehti julkaistaan avajaisissa. Totutttuun piztsa-tyyliin kyseisessä lehdessä tullaan näkemään näyttelyn tekijöiden käsialaa olevia luonnoslehtiöiden aarteita, sarjiksia, pitsa-arvosteluja, piilokuvia, valokuvia jne.

Life Hates Dream -näyttelyn taiteilijat:

Jarkko Kujasalo (s.1975)
Korkeakulttuuri-vaikuttaja, ennustaja ja maalari.

Erkki Nampajärvi (s.1982)
Maksimalisti, abstraktin ja esittävän taiteen yhdistelijä ja ymmärtäjä.

Jyrki Nissinen (s.1982)
Taiteen moniottelija, Ylä-Savon sinnikäs sissi ja hupiveikko vailla vertaa.

Ville Vuorenmaa (s.1980)
Uimakoulun alkeismerkin suorittanut ex-jalkapalloilija ja laulava maalari.

21.-24.7.2011
Turku Modern Experiment

Turku Modern Experiment on Titanik-galleriassa 21. - 22.7.2011 tapahtuva työpaja- ja konserttitapahtuma, joka toteutetaan yhdessä Kokeellisen elektroniikan seuran ja Titanik-gallerian kanssa. Tapahtuma on osa kolmatta kertaa järjestettävää elektronisen musiikin festivaalia Turku Modernia, joka kuuluu Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin ohjelmaan. Työpajaan ja konserttiin on vapaa pääsy.

Sähköromu soi ja liikkuu - Koelsen kaikille avoimet työpajat
Kokeellisen elektroniikan seura Koelse, johon kuuluu kymmenkunta tekniikan ammattilaista ja harrastajaa, on saavuttanut mainetta omintakeisella ja ennakkoluulottomalla lähestymistavallaan sähkötekniikkaan ja sen käyttöön taiteen ilmaisukeinona. Näyttelyiden ja live-esitysten ohella eräs tärkeimmistä Koelsen toimintamuodoista on avointen työpajojen järjestäminen. Yhdeksän toimintavuotensa aikana seura on toteuttanut Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa kymmeniä työpajoja.

Titanik-gallerian kaksipäiväisessä työpajassa osallistujat purkavat Koelsen väen ohjauksessa vanhoja sähkölaitteita ja elektroniikkaromua ja rakentavat osista soittimia, valoja tai liikkuvia taideobjekteja. Kaikki tarvittavat työkalut löytyvät työpajalta, mutta osallistujat voivat halutessaan tuoda mukanaan omia rikkinäisiä laitteita. Työpajassa toteutetuista teoksista kootaan näyttely, joka on avoinna lauantaina ja sunnuntaina 23. - 24.7. kello 12-18 Titanik-galleriassa (vapaa pääsy).

Työpajan pyrkimyksenä on lisätä elektronisen taiteen tekemisestä kiinnostuneiden tietoja ja taitoja, tarjota kontakteja muihin alan tekijöihin sekä lisätä yleisön harrastusta sähköiseen nykytaiteeseen. Työpajaan voi ilmoittautua etukäteen Koelsen Antti Ahoselle aahonen@gmail.com. Työpajassa ei ole ikärajaa, ja osallistuminen on kaikille avointa ja maksutonta.

Post-Modernia improvisointia - Turku Modern Experiment LIVE
Perjantain päätteeksi klo 18-22 Titanikissa järjestetään konsertti, jossa esiintyvät livenä Koelse (Association of Experimental Electronics - Kokeellisen Elektroniikan Seura, Angel (Ilpo Väisänen, Pan sonic & Dirk Dresselhaus, Schneider TM) sekä Tomoko Nakasato (tanssi ja koreografia). DJnä toimii Esko Routamaa.

Angel on Ilpo Väisäsen (Pan sonic) ja Dirk Dresselhausin (Schneider TM) vuonna 1999 alkanut bändiprojekti, jossa industrial noise yhdistyy tummiin äänivalleihin ja dub-vaikutteisiin rytmirakenteisiin. Angel on julkaissut viisi albumia, mm. itävaltalaisella Mego Editions-levymerkillä. Turussa Angel esittää "Stereotodellisuus" -teoksen, johon kuuluu japanilaisen tanssija Tomoko Nakasaton musiikkiin improvisoitu koregrafia.

Illan toinen esiintyjä on Koelse, joka käyttää esityksissään itse rakentamiaan sähköisiä soittimia. Koelsen äänimaailmassa soittimet tuntuvat improvisoivan itsekseen, rinnakkaiset rytmit muodostavat solmukohtia, elektronisia oksanpaikkoja, jotka avautuessaan yhdistyvät ennen kuulemattomiksi melodioiksi.

Esko Routamaa on Suomen merkittävimpiä jazz- ja rytmimusiikki-DJtä. Koko DJ-uransa ajan 80-luvulta nykypäivään Routamaa on yhdistellyt soitossaan ennakkoluulottomalla tavalla eri tyylisuuntia etsien alituisesti uusia virtauksia. Samalla Routamaan valinnoista kuuluu näkemys, jonka saavuttaa vain vuosikymmenten intohimoisella omistautumisella musiikille. Modern Experimentille Routamaa on luvannut valmistaa sen nimen mukaisen esityksen.

1.7.-17.7.2011
JUHAN HUONE

TURUN KULTTUURIPÄÄKAUPUNKIVUODEN
VIRKISTÄYTYMISHUONE JA PROSESSITILA

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 on nyt puolessa välissä. Millaisia prosesseja vuosi on käynnistänyt taiteen tekijöissä ja yleisössä tähän mennessä? Millaisen jäljen vuosi jättäisi, jos se päättyisi tänään?

Haluatko levähtää hetken kiireiltäsi JUHAN HUONEessa virvokkeita nauttien ja Anneli Nygrenin Papsubeibet kulttuurikaupungissa -teosta katsellen? Haluatko tutustua Juha Allan Ekholmin kulttuuripääkaupunkidokumentaatioon Figuurikaupunki? Koetko tarvetta hetken virkistäytymiseen vai haluatko kenties jättää ehdotuksesi Turun seuraavaan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoteen vuonna 2035 tai sen jälkeen?

Prosessitilassa voit seurata Turun taideharrastelijoiden vaihtoehtoista kulttuuripääkaupunki- ohjelmistoa Tanssii mäyräkoirien kanssa tai Matti Tainion taidejuoksuja Run For Art, jotka voit itse toteuttaa netistä löytyvien ohjeiden avulla. Prosessitilan ohjelmistoon voit myös tuoda oman videoteoksesi; mielenkiintoisimmat pääsevät esille Hamburger Börsin taidehotellikanavalle syksyllä.

→ lataa Run For Art -juoksuohjeet (pdf, 2.4 Mb)

***

JUHAN HUONE, A ROOM WITH JOHN on taidehotelliprojektina turkulaisen hotelli Hamburger Börsin (TOK) kanssa alkanut Turku 2011 -yhteistyöprojekti. JUHAN HUONE on turkulaisen visuaalisen taiteen jatkuvasti muuttuva taiteen esittämisen tila. Se on turkulaisten aikalaistaiteilijoiden foorumi, jossa teokset ovat vuorovaikutuksessa meneillään olevan kulttuuripääkaupunkivuoden kanssa. JUHAN HUONE toimii hotelli Hamburger Börsissä koko vuoden sekä vierailee syksyllä työpaikoilla ja Turku-TV:ssä.

1.-19.6.2011
Summer Public Art School (SPAS)

→ → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → → →

23.-29.5.2011
Performanssi 2011
Titanik-galleriassa

Tässä listassa vain Titanik-gallerian tapahtumat. Koko festivaaliohjelma nähtävissä osoitteessa: www.performanssi2011.com

MA-SU / MON-SUN 23.-29.5.
PERFORMANCE VOYAGE
Performance Voyage -videoperformanssisarjan sisällön muodostavat maaliskuussa 2011 järjestetyn avoimen haun kautta valikoituneet videoteokset. Toukokuussa videoperformanssit levittäytyvät Turussa yllättäviin ja poikkeuksellisiin paikkoihin. Kaikki valitut videot ovat nähtävillä koosteena Titanik-galleriassa.

TO / THU 26.5.
16:00-19:00
BETA Elävän taiteen areena / Stage for Live Art 0 eur

PE / FRI 27.5.
15:00-17:00
ACSI Aalto Camp for Societal Innovation
Työpaja / Workshop, 0 eur

LA / SAT 28.5.
12:00-14:00
The Many Headed Monster
Luento / Lecture, 0 eur

17:20-18:00
Sian Robinson Davies: Site Specific Performance
Esitys / Performance, 0 eur

18:00-20:00
Site Specific Performance Series
Keskustelutilaisuus / Discussion, 0 eur

SU / SUN 29.5.
18:00-20:00
KUULOPUHEITA / THROUGH THE GRAPEVINE Heidi Fast, Mikko Kuorinki, Johanna MacDonald, David Muth, Per Platou, Pilvi Porkola, Gabi Schaffner, Richard Widerberg
Näyttely / Exhibition, 0eur

20:00-00:00
Finale Club Päätösklubi / The End Club of the Festival, 0 eur

17.-22.5.2011
Eurocultured Street Festival
Titanik-galleriassa

17.-22.5.2011
Koko Eurocultured-festivaalin ajan Titanik-galleriassa näytetään HENGITTÄVÄ KAUPUNKI -videosarjaa. HENGITTÄVÄ KAUPUNKI -videohaussa haettiin julkisen tilan käyttöoikeutta kommentoivia videoteoksia ja taltiointeja. Teokset ovat näytteillä gallerian takahuoneessa.

-Anneli Nygren: Industrious Film (2006/2010)
-Kukka Ranta ja Henri Salonen: Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus (2010)
-Laura Lilja: RES PUBLICA (2008)
-Sebastian Ziegler: Street Art Investigation (2005)
-Bryan Mäyrä: Antenna of the Future (2010)
-xxx_ryhmä: Urb - Helsinki (2009), Valikoima
-Annu Wilenius: Kuusiprojekti: kokeilu julkisesta ilkivallasta, Reykjavik-Helsinki-Rotterdam (2004-2005)

17.-20.5.2011
Tiistaista alkaen gallerialla työskentelee katu-/graffititaiteilija Zedz (s. 1971 Leiden, www.zedz.org). Zedz rakentaa viikon ajan gallerialla kaupunkitilaan perjantaina asetettavaa veistosta. Hän asettaa työsuunnitelmiaan ja piirustuksiaan näytille galleriatilaan ja gallerian ikkunalle. Titanik-galleria on avoinna normaalisti.

Lauantaina 21.5.2011
- klo 13-14
Arte ry:n pj Jari Kallio, Olli Pyyhtinen Turun yliopistolta sekä Taina Rajanti Aaltoyliopistolta keskustelevat kaupunkitilasta ja taiteesta sekä näiden välisestä suhteesta, tervetuloa kuuntelemaan ja ottamaan osaa keskusteluun! Tilaisuus on osa Turun yliopiston Street Life-seminaaria.
- klo 14.15-16-
Kuvataiteilija Julle Tainio järjestää avoimen tussipiirustus -työpajan Titanik-gallerialla. Julle Tainio on kuvanveistäjä, jolla on tausta graffiti-taiteilijana. Tarkoitus on piirtää yhdessä ja jakaa ajatuksia myös graffitikulttuurista. Tilaisuus on ilmainen ja avoin kaikille.

Festivaalin koko ohjelma löytyy osoitteesta:
www.turku2011.fi/tapahtuma/eurocultured-festivaali_fi

Street Life -seminaari: http://www.sci.utu.fi/projects/maantiede/streetlife

29.4.-15.5.2011
Otto Turtonen: Uusi lato

Ihmisen näkökenttä on melko rajoittunut. Tarkan näkemisen sektori on n. 2°. Todellisen ympäristön suorat ja yhdensuuntaiset viivat pysyvät ihmisen näköhavainnossa suorina ja yhdensuuntaisina, vaikka silmän optisesti tuottama kuva poikkeaakin tästä melkoisesti. Muutaman pakopisteen perspektiivit ovat helppoja ja luontevia tapoja esittää pienen näkökentän kuvia – tällöin fyysisesti suorat linjat myös kuvautuvat suorina.

Kun esitettävää näkökenttää laajennetaan, havainnollistuu pakopisteillä piirretyn kuvan rajallisuus – fyysisesti suorat linjat taipuvat kaareviksi. Koko ympäristön piirtäminen paperille on mielenkiintoinen havainnointiharjoitus.

Olen tehnyt valokuvausretkiä vanhoihin rakennuksiin ja tykästynyt lahojen rakenteiden raoista tulvivaan auringonvaloon. Vanhojen latojen pimeissä sisätiloissa lautavälien kirkkaat valoviivat piirtävät esiin rakennusten muodot. Mielenkiintoisen geometrinen ja graafinen ymäristö tarjoaa vastustamattoman kokeilumahdollisuuden perspektiivillä leikkimiselle. Millaisia tilan kokemuksia ja kuvioita syntyy, kun koko ympäröivän näkymän valoraidoitukset pakotetaan yhteen kuvaan?

Vanha lato on kuvataiteessa suosittu maalaisromanttinen aihe. Esitän sen nyt uudella tavalla. Valokuvat toimivat rakennusmateriaalinani, josta muokkaan mielikuvituksellisia rakennelmia. Uusi Lato on opinnäytetyöni Turun Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta. Siinä yhdistyvät kiinnostukseni vaihtoehtoisiin tapoihin esittää perspektiivi sekä valokuvausharrastukseni autioissa rakennuksissa.

1.4.-24.4.2011
Matti Tainio: Älkää minua syyttäkö!

Paskaista naurua taiteen haudalla?

Jätin taideteoksen tietokoneen tehtäväksi. Käytin piirustuslelua ja television lottoarvontaa taiteen tekemiseen. Väritin paperin mustaksi - monta kertaa. Sen osaisi lapsikin.

Onko tämä vain tylsämielistä naureskelua taiteen haudalla? Vaikka teokseni vielä tänäänkin haastavat taiteen tekemisen arvoja, niin väittäisin etten naureskele taiteelle, vaan yritän löytää tapoja taiteilijana olemiseen. Kun luovuus on jo kokeiltu, niin täytyy katsoa mihin pääsee epäluovalla sinnikkyydellä tai silkalla tuurilla.

Kun selkeää, rajattua ja yksinkertaista tehtävää toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin syntyykö se jotain uutta? Jos piirustuksen lopputuloksen jättää satunnaisuuden armoille, syntyykö uusi mestariteos? Mikä on viikon lottorivi?

En minä osaa noihin kysymyksiin vastata. En ole edes vastuussa lopputuloksesta.

Okei, joskus on hyvä provosoida. Vakavasti ottaen, näyttelyni tarkoitus on keskustella siitä mitä taide tänään on. Millä tavoin taiteellisia kokemuksia voi yrittää herätellä? Miten niitä voi taiteilijana lähestyä?

En usko taiteen piilevän viimeistellyssä teoksessa, vaan tapahtuvan prosessissa, jonka käynnistäjänä on yleensä taiteilija. Taiteilijan tehtävänä on tarjota katsojalle sopivia paikkoja, ajatuksensijoja, joista liikkeessä olevaan prosessiin voi tarrautua ja lähteä kulkemaan sen mukana. Taiteen kokemus herää, kun vain malttaa heittäytyä teoksen vietäväksi.

Näyttelyssäni kannattaa tarrautua ajatuksiin taiteen synnystä - taidon, sattuman ja järjestelmällisyyden merkityksistä taiteeksi tulemisessa. Näyttelyn teokset lähestyvät kysymystä, mitä taide on eri suunnista. Pyrkimyksenä on myös kyseenalaistaa tavanomaiset käsitykset taiteen ja teosten synnystä. Sattuma ja järjestelmällisyys korvaavat luovuuden eikä taiteilijan kädentaitoja ole juuri tarvittu.

Älkää minua syyttäkö, jos tulos liikauttaa.

Eri tavoin laskettuna teoksia näyttelyssä on 4-140.

4.-27.3.2011
Elisa Rovamo: Muutoksen rajalla

Leikkaan lehdistä kuvia.
Sekoitan niitä.
Leikkaan kuvista paloja.
Ja sekoitan.
Leikkaan kuviin aukkoja.
Sekoitan. Ja toistan saman.
Leikkaan, toistan ja sekoitan.

Syntyy sattumanvaraisia yhdistelmiä.

Maalausteni lähtökohtana ovat mediakuvista kokoamani kollaasit ja kuvafragmenttien kasaumat. Yhdistelen ja muuntelen olemassa olevaa kuvamateriaalia. Annan mahdollisuuden myös sattumalle, jonka avustamana yhdistelen valitsemiani valmiita maailman palasia.

Jäljittelen prosessilla jokapäiväisen mediakuvatulvan vaikutusta, jossa kuvat tahattomasti limittyvät toisiinsa ja värittävät toisiaan luoden katsojan mielessä uusia merkityksiä. Annan prosessissani osan luovuudesta katsojalle: hän on luova subjekti, jonka mielessä teoksen tärkein merkityssisältö rakentuu.

Teokseni ovat akryyli- ja öljyvärimaalauksia, joissa tutkin naisen kuvaa, rooleja ja kysymyksiä identiteetistä. Henkilöt maalauksissani ovat muutoksen rajalla, siirtymävaiheessa, vaihtamassa aikaa, paikkaa tai identiteettiä. Fragmentaarisista kuvakatkelmista rakentuu kerroksellinen, kollaasimainen kokonaisuus, johon sisältyy hajoaminen ja eheytyminen, liike ja muutos.

4.-27.2.2011
Salla Myllylä: Diurnal

Työskentelyni lähtökohdat ovat yksinkertaiset: hiili ja paperi, havainto ja lähiympäristö.

Itähelsinkiläiseltä kotiparvekkeelta avautuvaa maisemaa hallitsee vesitorni. Se on maamerkki, jonka avulla voi paikallistaa kotinsa kauempaakin kaupungilta. Vesitorni toimii myös kellona: aurinkoisina päivinä majesteettinen varjo etenee hitaasti pitkin sen outoa geometrista muotoa. Päivittäinen spektaakkeli ilahduttaa yhä uudelleen. Vain arkisen lähimaiseman voi nähdä toistuvasti eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina.

Piirtäminen on arkista, välitöntä ja intiimiä eikä vaadi erityisiä tiloja tai välineitä.

Valmistuin taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2009 ja lopputyövuotenani hiilipiirtäminen laajentui hiilipiirrosanimaatioiden tekemiseen William Kentridgen "kivikautisen" animaatiotekniikan innoittamana.

Näyttelyn tavoitteena on rekonstruoida itähelsinkiläisen kodin lähiympäristö. Kirjassaan "Eletyt tilat ja sukupuoli" professori Kirsi Saarikangas ihmettelee lähiöiden outoa näkymättömyyttä kaupungin kuvauksissa. Hänen mukaansa 50-60-luvuilla lähiöön muuttaneiden ja syntyneiden kokemus modernista ei ole niinkään katuja, kahviloita tai tavarataloja, vaan hiekkalaatikkojen, pihojen ja parvekkeiden yksityisempiä maailmoja.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja AVEK.

8.-30.1.2011
Laura Lilja: Mustaa valkoisella

Kertooko muistokirjoitus oikeasti eletystä elämästä vai onko se tiettyyn sapluunaan maalattu kuvaus ajan "oikeasta" tavasta elää ja kirjoittaa?

Näyttelyn lähtökohtana ovat tiettyjen suomalaisten taiteilijoden, kuten Isa Aspin, Eeva-Liisa Mannerin ja Tove Janssonin, muistokirjoitukset, jotka on julkaistu sanomalehdissä 1800-2000-luvuilla. Mitä ja miten muistokirjoituksissa kerrotaan kuolleen taiteilijan yksityiselämästä? Mitä voi lukea aikakauden mukaisen muistokirjoituskaavan ja konventioiden takaa, rivien välistä ja vastakarvaan tulkiten? Onko muistokirjoituksia tutkimalla mahdollista kyseenalaistaa kaikenkattavaa heteronormia ja taiteilijan itsestään selvää heteroseksuaalisuutta?

Poliittisena taiteilijana olen kiinnostunut keinoista tehdä näkyväksi ja kyseenalaistaa erilaisia valtarakenteita, normeja ja itsestään selvänä pidettyjä toimintamalleja. Kuinka pieni muutos tuttujen asioiden toistamisessa taiteen keinoin voi asettaa ilmeisenä ja luonnollisena pidetyn uuteen, kyseenalaistavaan ja rakenteita purkavaan valoon?

Olen kopioinut jokaisesta muistokirjoituksesta yksityiselämän kannalta olennaiset katkelmat leveisiin sanomalehtipaperirulliin - olen siis säilyttänyt alkuperäisestä tekstin fontteineen sekä sanomalehtipaperimateriaalin. Muuttanut olen sekä kokoa että toteutustapaa; painomuste on vaihtunut leikattuun sapluunaan, spraymaaliin ja seinille heijastuviin varjoteksteihin.

Näyttely Mustaa valkoisella on omistettu edesmenneille Isa Aspille, Hanna Ongelinille, Siri von Essenille, Hilda Käkikoskelle, Edith Södergranille, Venny Soldan-Brofeldtille, Helvi Juvoselle, Wivi Lönnille, Hagar Olssonille, Eeva-Liisa Mannerille, Tove Janssonille, Vivica Bandlerille ja Tuulikki Pietilälle sekä kaikille - niin muistetuille kuin unohdetuille, julkituoduille ja vaietuille - sukupuolirooleja ja seksuaalisuuskäsityksiä haastaneille ja haastaville ihmisille.

9.-21.12.2010
Titanik-gallerian Joulupuoti

Vihdoinkin! Tontut hyörii nurkissa ja joulumieli on kukkeimmillaan!

Titanik-gallerian joulupuoti avautuu koko Turun joulukansalle torstaina 9.12. kello 12!

Tarjolla glögiä ja pikkupurtavaa.

Nyt sinulla on mahdollisuus antaa läheisellesi erilainen joululahja! Jälleen kerran taiteilijaseura Arte ry:n taiteilijat ovat tuoneet taiteellisia myyntiartikkeleitaan kaiken kansan ihasteltaviksi ja suopeaan hintaan myytäviksi Titanik-galleriaan. Joulu ei ole panttaamisen aikaa, vaan rakkauden, ja rakkaudella on aina hintansa.

Joulunäyttely on avoinna 21.12. saakka.

Takkatulen lämpöä ja pullan tuoksua luvassa, siis wau wau mikä meininki! Köyhät voittaa!

19.11.-5.12.2010
Guro Gomo (NO) / Birger Storaas (NO) / Fideelia-Signe Roots (EE): Out of Joint

Kolme taiteilijaa on työskennellyt kuluvan vuoden aikana Sumussa, turkulaisen Arte ry:n mediataiteen residenssissä, Pohjoismaisen Kulttuuripisteen tukemana. Nyt he esittelevät residenssityöskentelynsä tuloksia Titanik-galleriassa.

Guro Gomo esittää teoksessaan Kunst og publikum kultaisten kehysten sisään videoprojektioin tehtyjä reproduktioita suomalaisista maalauksista. Projektioiden lisäksi hän luo galleriaan äänimaisemaa äänikollaasilla. Hänen tarkoituksenaan on osoittaa, kuinka kertomuksellisuuteen perustuva toistuva segmentti vapauttaa traditionaalisen kuvan elottomuuden tilasta. Gomon teos haastaa katsojan käsityksen taiteesta yhdistämällä perinteisiä aiheita moderniin tekniikkaan.

Birger Storaasilta on esillä kaksi videoteosta. Skies N' Guns -teoksessa Storaas tutkii videopelejä ja niiden mahdollisuuksia luoda todellisuudentuntua pelinsisäisessä maailmassa. Maailmassa, jossa pelaajalle luodaan pelihahmonsa kautta tunne, että hänen on mahdollista toteuttaa ajatuksia ja ideoita, joita muutoin voisi pyöritellä vain mielessään. Pelin rajoitusten ja mahdollisuuksien sekä pelaajan mielikuvituksen välillä tapahtuu dialogia. Whiteout on video projektista vuodelta 2008, jossa kokeillaan erilaisia tapoja "tappaa" lelusotilaita. Taiteilijan ajatuksena oli sukeltaa lapsen mieleen ja tutkia tuhoamisleikkejä. Video esittelee tämän kokeilun tuloksia.

Fideelia-Signe Roots käsittelee videoteoksessaan Artist - zero income, zero expectations taiteilijan asemaa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Turussa oleskellessaan Roots huomasi, että paikalliset taiteilijat kohtaavat samoja ongelmia kuin hän itse. Miksi he jatkavat taiteen tekemistä? Miksi hän itse jatkaa? Hänen projektinsa tavoitteena on luoda dialogia Turun kaupungin päättäjien, turkulaisen taideyleisön ja taiteilijoiden välille taiteilijoiden merkityksestä.

22.10.-14.11.2010
Katve-Kaisa Kontturi / Susana Nevado / Marjukka Irni / Helena Hietanen & Jaakko Niemelä: Siksakkia taiteesta teoriaan - ja takaisin

Siksakkia taiteesta teoriaan - ja takaisin -näyttely hahmottaa, kuinka taideteoreettista tietoa ja käsitteistöä voidaan tuottaa vuorovaikutuksessa tutkijoiden, taiteen ja taiteilijoiden kanssa sekä kuinka työskentely tutkijan kanssa voi antaa taiteelle uusia suuntia.

Taidetta ja käsitteitä rinnakkain esittävä tutkimusnäyttely perustuu taideprosessien seuraamiseen, dokumentointiin ja osallistuvaan kenttätyöhön, jota taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturi on tehnyt taiteilijoiden Susana Nevado, Marjukka Irni ja Helena Hietanen kanssa vuosina 2002-2005. Kontturin tutkimusprojektin tavoite on ollut kehittää taideprosessien erityisyydelle ja taiteen materiaalisuudelle sensitiivistä käsitteistöä.

Näyttely esittää taiteen ja teorian suhteen siksakki-liikkeenä. Tällöin taide ja teoria ilmenevät saman luovan voimakentän erilaisina varauksina; prosesseina jotka sopivasti resonoidessaan voivat purkautua uusiksi keskusteluiksi, käsitteiksi tai taideteoksiksi. Näin taide ei anna hahmoa teorialle, kuvita sitä, eikä teoria ole yksiselitteisesti taiteen lähtökohta - tai toisinpäin - vaan asetelma on paljon monimutkaisempi.

Marjukka Irniltä on esillä queer-poliittinen Sappho wants to save you -installaatio, joka käsittää videon ja suurikokoisia valokuvia, Susana Nevadolta puolestaan Näkymätön henki, kierrätyslautasille maalattu installaatio. Tähän näyttelyyn Nevadon installaatio on kasvanut kahdella esineteoksella. Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän valotilateos Taivaskone on näytteillä prosessidokumentaationa.

Katve-Kaisa Kontturin käsitekehittelyt - hiukkasmerkki, teknis-affektiivisuus, installointikone ja molekulaarinen taidehistoria - on sijoitettu sanakirjamuotoisina tiivistelminä sen taideteoksen läheisyyteen, jonka prosessiin ne kytkeytyvät.

•
Avajaisia edeltävä paneelikeskustelu järjestetään yhteistyössä Turun yliopiston taidehistorian oppiaineen ja Eetos ry:n kanssa. Paneelissa alustavat taiteentutkijat Taru Elfving, Maria Hirvi-Ijäs ja Katve-Kaisa Kontturi aiheinaan "Puhutteleva taide", "Taide epistemologiana" ja "Molekulaarinen taidehistoria". Taiteilijat Susana Nevado ja Marjukka Irni osallistuvat myös.

24.9-17.10.2010
Riikka Puronen: Tacit Knowledge

Työskentelylleni on luonteenomaista materiaalien ja työskentelytapojen alisteisuus teosidealle. Etsiessäni erilaisia tapoja työskennellä, erilaisia veistosmetodeja haluan tietoisesti häivyttää tekniseen onnistumiseen tai osaamiseen liittyviä odotuksia.Valitessani tietyn metodin kuten esimerkiksi teoksessa Istuva Veistos (2008) alumiininauhojen rullaamisen, kuvanveistäjän teknisen taidon sijasta jää arvioitavaksi onko valittu metodi sopiva veistoksen toteuttamiseksi.

Istuva Veistos- teoksen lähtökohdan muodosti neljän piirustuksen sarja. Olen työskennellessäni pohtinut erilaisia tapoja muuttaa piirustus kolmiulotteiseksi säilyttäen alkuperäisen luonnoksen välittömyyden. Kaksi- ja kolmiulotteisen työskentelyn välinen vuoropuhelu, piirtämisen ja veistämisen rajapinnan tapahtumat kiehtovat minua. Aikaisemmin olen käyttänyt veistosmateriaalina styroksia.

Styroksin kanssa työskennellessäni käytin tanssillista veistosmetodia, jossa ikään kuin piirsin styroksikappaleiden pintaan muodon. Kehoni ja käsien liikkeet olivat konkreettisessa suhteessa materiaaliin tekoprosessin aikana. Istuva veistos kommentoi toisella tavalla veistoksen ja katsojan välistä suhdetta. Veistos istuu tuolilla ja mitoittaa olemassaoloaan suhteessa ihmiseen.

Titanik-galleriaan esille tulevan sarjan Before Night Falls (2010) kappaleiden pintaan painetut jäljet, istutut kuviot, muistuttavat tekijän läsnäolosta. Olen kiinnostunut kuvanveiston fyysisestä suhteesta kehoon: mitä me pidämme suurena tai pienenä suhteessa itseemme ja erityisesti miten tunnetasolla reagoimme veistoksen mittakaavaan.

27.8-19.9.2010
Kalle Lampela: Handwerke

Handwerke-näyttely on kunnianosoitus taiteilijan käsityölle, työkaluja liikuttavalle kädelle. Handwerke tarkoittaa ”käsitöitä” eli käsin toteutettuja teoksia.

Näyttelyn teokset on toteutettu neulalla, langalla, manuaalisella kirjoituskoneella ja kuulakärkikynällä. Teokset visualisoivat taiteellista työtä yksittäisten valmiiden teosten kautta, kuten mikä tahansa objektimuotoinen taide. Teosten tekniikat ja materiaalit on kuitenkin valittu niin, että ne korostavat taiteellisen työn käsityömäisyyttä.

Teemoiltaan teokseni liikkuvat representaation ongelmassa eli kuvallisuuden ja sanallisuuden rajapinnalla (konekirjoitus- ja tekstiteokset) sekä sellaisissa rakennetun ympäristön kohteissa, joihin liittyy vastakkaisten intressien törmäämisiä ja poliittisia jännitteitä (lankateokset).

Teokset osoittavat materiaaliensa puolesta taiteilijan työn yhteiskunnallisen luonteen. Materiaalit ja tekniikat edustavat poeettista, aiheet ja teema diskursiivisuutta. Poeettinen ja diskursiivinen ovat yhtä lailla taiteen poliittisia kuin esteettisiä ulottuvuuksia.

Näyttelyssä on esillä – eli katsottavissa ja/tai luettavissa – myös teksti taiteen, tiedon ja tutkimuksen suhteista ja taiteilijalähtöisen tutkimuksen mahdollisuudesta. Näyttely on taiteen tohtorin tutkinnon toinen näyttely kolmesta.

30.7-22.8.2010
Elina Brotherus: Aikasarja IV

Työstin viime keväästä lähtien ystäväni Lauran kanssa valokuvasarjaa, joka käsitteli hänen syöpään sairastumistaan ja yleisellä tasolla sairauden kohtaamista ja sen vaikutusta omaan ja läheisten elämään. Kuvat oli tarkoitus koota näyttelyksi yhdessä Lauran maalausten ja tekstien kanssa. Työ kuitenkin keskeytyi Lauran kuolemaan marraskuussa. Hänen perheensä toivomuksesta en toteuta näyttelyitä suunnitellussa muodossa.

Terveyden, sairauden ja sen vaikutusten pohdinta on silti minulle ajankohtainen aihe. Sairastuin itse yllättäen viime kesänä ja jouduin pitkälle lääkekuurille. Aloitin päivittäiset annokset viime vuonna elokuun 22. päivän aamuna, ja kuuri jatkuu edelleen. Tiesin että lääke muuttaa varsinkin aluksi kasvojen piirteitä. Siksi päätin kuvata joka aamu kasvokuvan voidakseni tarkastella tätä ajassa etenevää muutosta. Tämä kiinnostaa minua siksikin että pitkään omakuvia tehneenä omat kasvoni ovat minulle työväline, kuin tuttu merkki tai sana sanavarastossani.

Sairauteni takia minulta myös kiellettiin matkustaminen. Tämä on ollut hankalaa, sillä olen asunut jo kymmenen vuotta osan vuodesta ulkomailla ja matkustanut muutenkin kuukausittain näyttelyiden, kuvausten ja residenssien takia. Jouduinkin pohtimaan, mitä taiteilija tekee kun hän on pakotettu jäämään kotimaahan. Päätin tehdä teoksen kasvokuvasarjastani. Teoksen työnimi on Aikasarja IV, ja se kertonee myös siitä että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Taiteilija kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ja Taiteen keskustoimikuntaa tuesta.

2.–25.7.2010
Armi Laukia: Noah's Park - Noakin Parkki

Kaikki puutarhurit tietävät, että kasvit eivät aina kasva siellä missä niiden pitäisi tai sitten ne alkavat rehottaa paikassa missä ei pitäisi! Kasveilla on oma tahto.

Jos laitamme pihaamme multapurkin, alkaa siihen vähitellen ilmestyä kasveja. Noakin Parkissa on satunnainen valikoima kasveja ja pieniin purkkeihin luonnonvalinnan voimasta ahtautuneita kasviyhdyskuntia. Tällaisissa miniatyyrimaisemissa voimme tarkkailla ja ihmetellä tavallisten luonnonkasvien kauneuden lisäksi evoluution periaatteen toteutumista pienoiskoossa.

Suomessa on arviolta 1200 luonnonkasvilajia. Suomen luonnon monimuotoisuus vähenee kuitenkin nykyisin nopeasti. Syyt siihen ovat moninaiset: rakentaminen, sopivan elinympäristön muuttuminen ja väheneminen, ilmastonmuutos. Kaikkiaan Suomen putkilokasveista noin 15 % on uhanalaisia.

Noakin Parkki ottaa omalta osaltaan kantaa YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuoteen 2010.

Luonto ja kulttuuri eivät ole toisten vastakohtia vaikka käyvätkin jatkuvaa kaaoksen ja järjestyksen dialogia keskenään. Mutta, kun kulttuurit ja ihmiset katoavat, kasvit jäävät.

Suuret kiitokset:
Kauppilan taimisto,Inkeri, Jyrki, Arja, Henry Maisulaiset, Satu, Sami, Eija, Virpi

Armi Laukia on kuvataiteilija ja puutarhuri, parhaillaan hän opiskelee maisemasuunnittelua Hämeen Ammattikorkeakoulussa, Lepaalla.

21.6.–24.6.2010
Juha Forss: Kapitalismin Ihminen

Avajaiset ja performanssi maanantaina 21.6. klo 18 - 20

Kapitalismin Ihminen näyttely on performanssin ja installaation yhdistelmä, jossa performanssin näyttämöstä ja esityksessä käytetyistä materiaaleista, teksteistä, kuvista ja syntyneistä "jäljistä" muodostuu tilaan kokonaisvaltainen teos.

Kapitalismin Ihminen performanssi rakentuu suoralle puheelle sekä esittäjän ja installaation esineiden ja materiaalien välisille interaktioille.

Kapitalismin Ihminen näyttely valmistuu ja saa lopullisen muotonsa, näyttelyn avajaisten aikana toteuttamani performanssin myötä.

Kapitalismin ihminen kysyy ja vastaa:
Minkälaisen ihmisen kapitalismi luo omaksi kuvakseen?

Mikä on ihmisen osa, järjestelmässä joka julistaa ainoaksi tarkoituksekseen ja päämääräkseen mahdollisimman suuren taloudellisen voiton?

Miten on päädytty tilanteeseen jossa taloudella on itseisarvo? Talouden ainoa arvo ja tehtävä pitäisi olla ihmisen palveleminen.

Nyt ihmisen ainoa arvo ja tehtävä on talouden palveleminen.

Kapitalismi, ja se miten se konkreettisesti toteuttaa itseään ihmisten elämässä, on se metafyysinen järjestelmä jossa meidän on elettävä. Olemisemme juuret ovat tässä kapitalismin metafysiikassa.

Vihaan ihmistä ja ihmisyyttä, sitä mitä siitä on tullut. Häpeän olla ihminen, kapitalismin ihminen. Tunnen syvää häpeää ja inhoa aikamme arvojen ja meille tarjolla olevien elämänmahdollisuuksien ja ihmisyyden edessä.

Kapitalismi on keksinyt minut. Ihminen en ole, olen siitä varma.

Kapitalismin rikoksiin sitoudun, niiden tekemiseen osallistun.

Ihmisten historiassa mikään järjestelmä ei ole ollut niin totaalinen ja niin absoluuttinen kuin kapitalismi on nyt. Autoritaarinen ja fasistinen markkinafundamentalismi synnyttää totalitaarisen kontrolli- ja repressioyhteiskunnan: kapitalismin diktatuurin.

Kapitalistinen maailma on epäinhimillisyyden ja rajoittamattoman sadismin näyttämö. Julmuuden, väkivallan ja nöyryytysten näyttämö, jolla ihminen elää loppuaan.

29.5.–20.6.2010
Heini Aho: Learning Some Freedom

Vaatii mielikuvitusta poiketa aivoratojen useasti kuljetuilta poluilta. Toivon vapautuvani ajattelun giljotiinista leikin kautta, ja tuo eräänlainen luomiskertomus näyttää vaativan viattomuutta.

Näyttelyn Learning Some Freedom eri tekniikoin toteutetut tilateokset ovat lähteneet liikkeelle yksinkertaisista oivalluksista, joiden ympärille muotoutunut leikki tai eläytyminen on rakentanut lähtökohtiin lisäkerroksia. Pyöreä muoto toistuu planeettojen lailla. Kappale, hitunen, jolla on tarpeeksi painovoimaa muotoutuu pyöreäksi. Senkö takia?

Äärettömyys asettaa mittakaavaa ihmisen elämälle. Työskentelyn ei tarvitse löytää vastauksia. Jos haluat nähdä tähden, katso sen ohi.

Joka tapauksessa, välähdys vapaudesta olisi jo vapautta, aavistus kummittelee.

30.4.–23.5.2010
Liisa Mäkinen, Tiina Viitala, Lotta Djupsund ja Kaarina Salmi:
Samaan aikaan toisaalla

Samaan aikaan toisaalla on neljän Turun Taideakatemiasta valmistuvan valokuvaajan lopputyönäyttely. Liisa Mäkinen, Tiina Viitala, Lotta Djupsund ja Kaarina Salmi ovat toimineet työryhmänä vuodesta 2008. Näyttelyn aiheet ulottuvat aikuisviihteestä kansansatuihin.

Liisa Mäkisen näyttelykokonaisuuteen kuuluu valokuvia koko opiskeluajalta. Vuosi vuodelta mielikuvitus on saanut enemmän tilaa. Uusimpiin töihinsä hän on etsinyt inspiraatiota vanhoista kansansaduista. Töissään hän haluaa häivyttää arjen taustalle ja antaa mahdollisuuden seikkailulle.

Tiina Viitalan opinnäytetyön aiheena ovat erilaiset kontaktien jättämät jäljet ja niiden näkyminen. Kosketus, sen vivahteet ja luonne tulevat esiin erilaisten yhteenjuotosten kautta. Viitala kuvaa niin ajan, painaumien kuin muistojenkin jättämiä merkkejä, käyttäen esimerkiksi maalia ja kaksoisvalotusta.

Lotta Djupsund on tehnyt opinnäytetyönään kirjan, joka yhdistää valokuvia ja runomuotoista tekstiä. Lähtökohtana on ollut ajatus tyhjyydestä, joka jää kysymysten ja vastausten väliin. Valokuvien tyhjät tilat ovat kuin joutomaita, kaupungin keskeneräisiä tiloja, jotka hengittävät sisäänpäin.

Kaarina Salmi on kuvannut aikuisviihdealalla työskenteleviä suomalaisia naisia. Arkivaatteet ja luonnonvalo ehdottavat vaihtoehtoja mielikuville, joita alalla työskenteleviin tyypillisesti liitetään. Salmi näkee kauneutta ihmisissä, jotka uskaltavat elää elämäänsä välittämättä normeista.

3.-25.4.2010
Anna-Maija Aarras & Ann Sundholm: HÄIVÄ

Muistikuvat, kokemukset ja kohtaamiset luovat jälkiä elämän varrelle. Ne elävät valossa ja varjoissa, heijastusten hohdossa - häivässä.

Aarras ja Sundholm tuovat Titanik-galleriaan herkän näyttelynsä, jonka teokset ovat syntyneet silkistä, langasta, indigosta, lasista ja lehtihopeasta. Kyseessä on kahden eri taiteilijan yhteisnäyttely, mutta kokonaisuus on kuitenkin syntynyt yhteisin esteettisin tavoittein.

Anna-Maija Aarras verhoaa yksinkertaiset, erikokoiset muodot usein kankailla ja niihin sopivilla menetelmillä, muun muassa kirjoen, vekaten, rypyttäen tai rinnastaen eri materiaalien ominaisluonteita toisiinsa.

Ann Sundholm taas käyttää teoksissaan valmiita ja käytettyja, usein arkisia esineitä ja materiaaleja sekä niiden yhdistelmiä tai hän veistää teoksen muodon itse. Hän päällystää, muokkaa, yhdistelee ja antaa näin teokselle sisällön ja merkityksen.

Anna-Maija Aarras ja Ann Sundholm ovat pitäneet yhteisiä näyttelyitä vuodesta 1991 saakka. He jakavat työhuoneen ja asuvat rajanaapureina Turussa. Titanikin Häivä-näyttely on osa Forum Boxissa esillä olleesta kokonaisuudesta.

Häivä-näyttely kuuluu Arte ry:n 50-vuotisjuhlavuoden näyttelyiden sarjaan. Juhlavuoden ohjelmaa ovat tukeneet Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto.

Anssi Hanhela (s.1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin. Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme: sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne, missä ei ole muita ihmisiä. Maisemassa värit soivat ja leimuavat, ja eros toteutuu siellä kirkkaana.

Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen. Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen kiipeää taakaksi harteille, tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon. Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä. Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa, ja mitä on olla yksin olemassa. Samalla rakentuu vahva lähtökohta maalaamiseen; maalaus kuopii ja möyhentää ihmistä siinä missä ihminen maalausta. Maalaus on ihmiselle orgaaninen yhtyjä.

Tämä näkökulma näyttäytyy minulle Anssi Hanhelan maalauksissa. Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältää. Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan. Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia. Kamppailun tunnelma on läsnä. Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena, ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja ulkoinen luonto.

Henri Hagman
taidemaalari, kuvataidekriitikko
Rovaniemi

23.-26.2.
Jukka Hautamäki:
Videokatsomo - 500 kasettia

Galleria Titanikissa nähdään osana Come On Pilgrim -näyttelyä kuvataiteilija Jukka Hautamäen viidestä sadasta ihmisten lahjoittamasta VHS-kasetista ja katselupisteestä koostuva installaatio. Näyttelyvieraat voivat osallistua installaatioon katsomalla valitsemiaan VHS-kasetteja, joiden sisältö on televisiosta nauhoitettuja ohjelmia, ostokasetteja, kotivideoita, tai valita täysin mustan kasetin jonka sisältö selviää vasta katsellessa. Ihmiset voivat myös tuoda omat VHS kasettinsa kiertoon osaksi installaatiota.

VHS-nauhaformaatti on digitaalisen teknologian myötä häipymässä hyvää vauhtia kaatopaikalle. Samalla häviää suomalaisten kotien kulttuurihistoriaa kaitafilmikameroiden jälkeiseltä aikakaudelta. Se, mitä olemme nauhoittaneet kaseteille kertoo jotain oleellista meistä ihmisistä.

Hautamäen (s. 1971) teoksia on ollut esillä mm. Suomessa, Tanskassa, Saksassa, Italiassa, Islannissa ja Beninissä.

Lisätietoja:
Jukka Hautamäki, p. 050 354 8866, jukhau@gmail.com, http://www.mediataide.com

Lehdistö: http://mediataide.com/videokatsomo/

* * *

18.-21.2.
PIIRUSTUSMATINEA
Osana Come on Pilgrim -näyttelyä kaikilla on nyt mahdollisuus tulla piirtämään Titanik-galleriaan neljän päivän ajaksi. Viikonloppuna on paikalla myös alastonmalli, jolloin halukkaat saavat tehdä croquis-piirustuksia. Omat teokset voi halutessaan asettaa esille matinean ajaksi gallerian seinille.

Omat paperit ja piirustusvälineet mukaan!

Gallerian aukioloajat matinean aikana:
to 18.2. klo 12-18
pe 19.2. klo 12-18
la 20.2. klo 12-16
su 21.2. klo 12-16


* * *

15.-17.2.
Julia Nekrasova:
Installation, I know - You know
photography, objects and moving images

Moscow-born and now Turku-based visual artist Julia Nekrasova will Come on Pilgrim with Titanik gallery of Turku with the installation
I know - You know.

"I know - you know, nothing lasts forever, even the fresh impressions of my new hometown Turku", says the artist.

Julia Nekrasova will make an attempt to transform the banal into relics of an imagined past and will offer her own take on the memory recycling.

The artist will this month showcase for a three-day show at Titanik gallery, Turku, Finland.

Welcome and don't delay.

* * *

9.2.
Quiet improvisations
A Day of Sound/Movement/Visual Improvisations as Part of the Come On Pilgrim series

5.-28.2.2010
Come On Pilgrim

We are the new gallery committee from Titanik gallery in Turku and we are looking for short time exhibitions and performances. If you think your work is related with our theme tieto (engl. knowledge, information) then send your proposal to us at info@titanik.fi , or come to visit the gallery. In the time from 5.2. till 28.2. we are offering the gallery space for free! Come for one day, come for three days, come on pilgrim, make an evening yours.

Come On Pilgrim on kolme viikkoa kestävä avoin näyttelyprojekti, johon voi tarjota lyhyitä esityksiä, luentoja, keskustelutilaisuuksia, installaatioita - miltei mitä tahansa, joka liittyy galleria Titanikin syksyn 2010 teemaan tieto. Ehdotukset voi lähettää osoitteeseen: info@titanik.fi tai tuoda suoraan galleriaan. Tarjoamme galleriatilan ilmaiseksi.

Näyttelyn järjestää galleria Titanikin galleriatoimikunta, johon kuuluvat kuvataiteilijat Heini Aho, Frank Brümmel, Antti Jussila, Jari Kallio ja Tamara Piilola. Galleriatoimikunta on itsenäinen ryhmä, jonka pyrkimyksenä on kartoittaa ja ideoida uudenlaisia toimintamalleja ja edistää yhteistyötä sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Työmme on sekoitus think-tankia ja kuratointia; paikoillaan olon sijaan pyrimme kurottamaan ulospäin ja synnyttämään uusia yhteyksiä. Tämä onnistuu paitsi luomalla itse teoreettista ja toiminnallista kehystä, myös tarjoamalla kasvupaikan vasta muotoutumassa oleville ajatuksille, tulivat ne sitten koti- tai ulkomailta. Konkreettisena keskuksena toimii Titanik-galleria, mutta itse idea, jonka pohjalta olemme aloittaneet Titanikin jälleenrakentamisen, ei ole sidottu mihinkään paikkaan, vaan on kohtaamisista syntyvä sarja pieniä mullistuksia.