Otto Turtonen: Uusi lato
Ihmisen näkökenttä on melko rajoittunut. Tarkan näkemisen sektori on n. 2°. Todellisen ympäristön suorat ja yhdensuuntaiset viivat pysyvät ihmisen näköhavainnossa suorina ja yhdensuuntaisina, vaikka silmän optisesti tuottama kuva poikkeaakin tästä melkoisesti. Muutaman pakopisteen perspektiivit ovat helppoja ja luontevia tapoja esittää pienen näkökentän kuvia – tällöin fyysisesti suorat linjat myös kuvautuvat suorina.
Kun esitettävää näkökenttää laajennetaan, havainnollistuu pakopisteillä piirretyn kuvan rajallisuus – fyysisesti suorat linjat taipuvat kaareviksi. Koko ympäristön piirtäminen paperille on mielenkiintoinen havainnointiharjoitus.
Olen tehnyt valokuvausretkiä vanhoihin rakennuksiin ja tykästynyt lahojen rakenteiden raoista tulvivaan auringonvaloon. Vanhojen latojen pimeissä sisätiloissa lautavälien kirkkaat valoviivat piirtävät esiin rakennusten muodot. Mielenkiintoisen geometrinen ja graafinen ymäristö tarjoaa vastustamattoman kokeilumahdollisuuden perspektiivillä leikkimiselle. Millaisia tilan kokemuksia ja kuvioita syntyy, kun koko ympäröivän näkymän valoraidoitukset pakotetaan yhteen kuvaan?
Vanha lato on kuvataiteessa suosittu maalaisromanttinen aihe. Esitän sen nyt uudella tavalla. Valokuvat toimivat rakennusmateriaalinani, josta muokkaan mielikuvituksellisia rakennelmia. Uusi Lato on opinnäytetyöni Turun Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta. Siinä yhdistyvät kiinnostukseni vaihtoehtoisiin tapoihin esittää perspektiivi sekä valokuvausharrastukseni autioissa rakennuksissa.