Nähään siellä
Mis oot
Ensin, oli mun huone
sitten kahvila
eiku venaa, ensin oli se kahvila
sit, mun huone
vai
Kauan sitten eräät tytöt livahtivat sisään avoimesta ikkunasta kaupan takana.
Tai… aikoja sitten eräät tytöt jätettiin vahtimaan tyhjää taloa, kun vanhemmat matkustivat pois?
Oli miten oli, tästä paikasta tuli vähäksi aikaa heidän erikoinen kerhotalonsa, klubinsa, turvasatamansa – jos muistat millaista oli olla sun kaverin huoneessa.
Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja myöhemmin samalle paikalle on avautumassa kahvila, sen on määrä olla kaupungin kuumin juttu. Remontin aikana tyttöjen jäljet alkavat kuitenkin paljastua – viestejä, tyhjästä ilmestyviä esineitä, valo, joka syttyy öisin, kaukaa kantautuva sävelmä…
Tyttöjen läsnäolo kummittelee tilan uutuudessa. Aivan kuin seinät olisivat imeneet itseensä heidän tuoksunsa.
Jonkin ajan kuluttua kahvilan remontti pysähtyy – ne ei kestä sitä enää! Paikka autioituu jälleen.
Näyttely sisältää Niki Mainin säveltämän ja laulaman teoksen Sonja Donnerin tekstiin.
Työskentelyä ovat tukeneet Taide- ja kulttuurivirasto, sekä Musiikinedistämissäätiö.
Sonja Donner (s.1994) käsittelee taiteessaan aineellisia ja emotionaalisia jälkiä, joita ihmiselämä jättää ympäristöön.
Donnerin työskentelyn pääasiallisia muotoja ovat moniaistinen, lyyrinen, veistoksellinen ja kulinaarinen ilmaisu. Näiden elementtien kautta Donner tarkastelee teoksen dramaturgisen läsnäolon hienovaraisia reuna-alueita, sekä arkisen, kumulatiivisen materiaalin mahdollisuutta toimia emotionaalisesti ja kerronnallisesti latautuneena, esiintyvänä subjektina.
Donner asuu ja työskentelee Helsingissä.
EN
I’ll see you there
Where u at
First, there was my room
then, a café
no wait,… first there was the café
then, my room
or
A long ago, there were a bunch of girls, who snuck in from an open window at the back of an empty boutique.
Or… Long ago, these girls were left to watch an empty house, as their parents traveled away?
Either way, for a time, the place became their twisted clubhouse, their sanctuary – if you remember what it was like to be in your friend’s room.
Years, decades, centuries later, a café is set to open on the same place, it’s supposed to be the hot new thing in the city. During its renovation, traces of the girls begin to emerge – messages, objects appearing out of nowhere, a light that comes on at night, a tune echoing… –
The presence of these girls haunts the freshness of the space, it’s as if the walls have absorbed their scent.
After a while, the café’s renovation stops – they can’t bear it! The place becomes abandoned again.
The exhibition includes a piece composed and sung by Niki Main to text by Sonja Donner.
Work has been supported by Finnish Arts and Culture Agency and The Finnish Music Foundation (MES).
Sonja Donner (b. 1994) works with the material and emotional traces that human life leaves on its surroundings.
Using multisensory, lyrical, sculptural, and culinary forms of expression, Donner observes the subtle boundaries of a work’s dramaturgical presence, as well as the potential of the mundane, accumulative material to function as an emotionally and narratively charged, performing subject.
Donner lives and works in Helsinki, Finland.
SE
Ses där
Var är du
Först var det mitt rum
sen ett kafé
nej vänta, först var det kafé
sen mitt rum
eller
För länge sen smet några flickor in genom ett öppet fönster bakom en tom butik.
Eller… för länge sen lämnades de här flickorna att vakta ett tomt hus när deras föräldrar reste bort?
Hur som helst blev den här platsen deras skruvade klubbhus och trygga hamn för en tid – om du minns hur det var att vara i din kompis rum.
År, årtionden, århundraden senare ska man öppna ett kafé på just den platsen, det ska bli det hetaste som händer i stan. Men under renoveringsarbetet börjar spår efter flickorna dyka upp – meddelanden, föremål som uppenbarar sig ur tomma intet, ett ljus som tänds om natten, en melodi som hörs långt bortifrån…
Flickornas närvaro spökar i det uppfräschade utrymmet. Som om väggarna sugit åt sig deras doft.
Efter ett tag upphör arbetet med att renovera kaféet – de står inte ut med det längre! Platsen blir öde igen.
I utställningen ingår ett verk som är komponerat av och sjungs av Niki Main till text av Sonja Donner.
Arbetet med utställningen har understötts av Konst- och kulturmyndigheten och den finska stiftelsen för musikfrämjande MES.
I sin konst behandlar Sonja Donner (f.1994) materiella och emotionella spår som mänskligt liv lämnar i sin omgivning.
Donner använder huvudsakligen multisensoriska, lyriska, skulpturala och kulinariska uttrycksformer, och observerar genom dem de subtila gränserna för ett verks dramaturgiska närvaro, det vardagliga, ackumulerande materialets möjlighet att fungera som ett emotionellt och narrativt laddat utövande subjekt.
Donner bor och arbetar i Helsingfors.
