the void swallows the names we gave it
[tyhjiö imee nimet, jotka sille annoimme]
Risako Yamanoi & Özgü Gündeşlioğlu
Työskentelemme herkkyyden kanssa materiaalien kautta, jotka pyrkivät jäljittämään poissaoloa; ei puutteena vaan merkityksiä synnyttävänä tilana. Ehkä siksi, että emme osaa täyttää;
jätämme sen sulkeisiin. Pysähdymme.
Merkitys muodostuu, ja epämuodostuu, sen ympärille, mitä ei ole täysin olemassa. Tyhjiöiden kantama tieto, jossa nimet, tarinat ja muodot sulautuvat juuri siihen tyhjyyteen, jota yrittävät määritellä. Kieltäydymme keksimästä sitä, mitä emme tiedä;
ja luotamme siihen, että aukko muistaa.
Özgü Gündeşlioğlu on kuvataiteilija, jonka praktiikka perustuu materiaaleihin. Hän työskentelee pääasiassa saven ja keramiikan parissa. Hän suhtautuu materiaaliin yhteistyökumppanina, joka kantaa sisällään muistoja, ajallisuutta ja muutosta. Hänen teoksensa syntyvät usein improvisaation, toistojen ja kollektiivisten prosessien kautta, jolloin materiaalin ominaisuudet muovaavat sekä menetelmää että merkitystä. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
Risako Yamanoi on kuvataiteilija, joka työskentelee piirustuksen, grafiikan, installaation ja julkaisujen parissa. Hän tutkii taiteellisessa työskentelyssään tarinankerrontaa perustavanlaatuisena inhimillisenä tarpeena; erityisesti sitä, mitä kertomuksen avulla voidaan ja mitä ei voida ilmaista. Arjen katkelmallisista hetkistä inspiraationsa saavat teokset ammentavat usein postikorttien, kirjojen ja lasten lelujen kaltaisista aiheista, jotka toimivat symbolisina viittauksina ihmiselämän katoavaisuuteen ja sattuman rooliin siinä.
EN
the void swallows the names we gave it
Risako Yamanoi & Özgü Gündeşlioğlu
We work with the sensibility through materials that seek to trace absence; not as a lack, but as a generative space for meaning. Maybe because we do not know how to fill;
we bracket. We pause.
Meaning forms, and deforms, around what is not fully there. Then the knowledge carried by voids, where names, stories, and forms dissolve into the very emptiness they attempt to define. We refuse to invent what we do not know;
then we trust the gap to remember.
Özgü Gündeşlioğlu is a visual artist whose practice is material-driven. Working primarily with clay and ceramics. She approaches material as collaborator that carry memory, temporality, and transformation within them. Her work often unfolds through improvisation, repetition, collective processes, allowing material behaviour to shape both method and meaning. Currently, she lives and works in Helsinki.
Risako Yamanoi is a visual artist working with drawing, printmaking, installation, and publications. Her practice explores storytelling as a fundamental human need, particularly the limits of what can and cannot be expressed through narrative. Inspired by fragmentary moments in everyday life, her works often draw on motifs such as postcards, books, and children’s toys as symbolic references to the ephemerality of human life and the role of chance within it.
SE
the void swallows the names we gave it
[tomrummet sväljer namnen vi gav det]
Risako Yamanoi & Özgü Gündeşlioğlu
Vi arbetar med sensibiliteten med hjälp av material som försöker spåra frånvaro; inte som en brist utan som ett fruktbart rum för mening. Kanske är det för att vi inte vet hur man ska fylla ut som;
vi sammanför. Vi pausar.
Mening formas och omformas kring det som inte riktigt finns där. Sedan kunskapen, buren av tomrum där namn, berättelser och former upplöses i själva den intighet de försöker definiera. Vi vägrar uppfinna det vi inte känner till;
sedan litar vi på att tomrummet minns.
Özgü Gündeşlioğlu är en bildkonstnär vars skapande utgår från materialet. Hon arbetar främst med lera och keramik och förhåller sig till materialen som till medarbetare som bär minne, tidslighet och omvandling inom sig. Hennes verk tar ofta form genom improvisation, upprepning, kollektiva processer, genom att låta materialets beteende forma både metod och mening. Hon lever och arbetar för närvarande i Helsingfors.
Risako Yamanoi är en bildkonstnär som arbetar med teckning, grafik, installation och publikationer. I sitt arbete utforskar hon berättandet som ett grundläggande mänskligt behov, särskilt gränserna för vad som kan och inte kan uttryckas genom berättande. Hon inspireras av fragmentariska ögonblick i vardagen, och i sina verk använder hon ofta motiv som postkort, böcker och leksaker som symboliska hänvisningar till det mänskliga livets förgänglighet och den roll slumpen spelar i det.
