Nolous tai häpeä on kiinnostavaa. Se on ehkä paras taiteen tekemisen motivaattori. Nolous on pelkoa paljastumisesta sellaiseksi kuin ei haluaisi olla.

Lue tämä teksti. Olen muokannut sen. Minulla on seksikkäät aivot. Se on nautintoa. Joku varmasti ajattelee, että on tyhmää altistaa itsensä julkisuudelle. Minä olen tehnyt sen. Jos palstamillimetrit ja sekunnit voi saada ilmaiseksikin, niin miksi niistä kannattaa maksaa.Minusta tulee mediatahojen mielissä lypsylehmä.

Tämän vuoden ensimmäinen näyttely Titanik-galleriassa antaa katsojalle tunteen asenteesta joka nostaa sinut seuraavalle tasolle. Haliz Muhilden ja Walter Dewald kulkevat pelottomasti ja tyylikkäästi läpi aihepiirin joka jo lapsuudesta heitä viehätti. He tapasivat jo ennen kuvataideakatemiaa ja viime syksynä päättivät tehdä yhteistyönä näyttelyn Titanik-galleriaan. Teema Gangsta’s Paradise oli kuin kutsuhuuto kukkulan takaa. Heidän työskentelyssään paistaa voima.

Saku Soukan näyttelyn teosten lähtökohtana on henkilökohtaisuus, kokemuksellisuus ja havainnointi. “Valokuva-, video-, runo- ja installaatioteoksissani ajattomat teemat kuten rakkaus, pimeys, valo, kuolema jne. yhdistyvät enemmän aikaan sidottuihin teemoihin kuten globaalisuus ja läsnäolon pirstaloituminen sekä luonnollisen ja teollisen välinen kontrasti. Kyse on yksilön suhteesta kaikkeuteen, elämänvirtaan.

Hiljaisuus koetaan usein melun vastakohdaksi, äänen puuttumiseksi. Todellisuudessa täydellistä hiljaisuutta on arkielämässä mahdotonta saavuttaa. Nyky-yhteiskunnassa hiljaisuudesta on markkinoinnin avulla tehty luksustuote. Kiireisen elämän keskellä yksinoloa ja rauhoittumista harjoitellaan erilaisilla leireillä. Olemme vieraantuneet hiljaisuudesta ja länsimaisen ihmisen on jopa väitetty pelkäävän sitä. Sosiaalinen hiljaisuus koetaan epämiellyttäväksi, ja siihen liitetään usein negatiivisia sanoja, kuten ʻkiusallinenʼ tai ʻvaivaannuttavaʼ.