• Home
  • Exhibitions
  • Residency
  • Publication
  • Arte
  • Info
Titanik
Menu
  • Home
  • Exhibitions
  • Residency
  • Publication
  • Arte
  • Info

director

Lankakerä lasketaan hänen rankansa päälle
se muodostaa sille paikan
kuin nikama harjoittelisi ulottuvaa muotoaan

ja toisella jousiampujan muoto
jolla matkata avaruuteen asti
tai lähimpään nurkkaan
sagittarius, taivaan ja maan linkki

ja kolmas etenee takatilasta etutilaan
asuu kahta paikkaa: talutettu/ taluttaja, luoja/ luotu
miten hänessä tämä vaihtuu
            miten olemisen asento muuttuu.

Hyrräysserenadi purkautuu sisään luotuun
hassuus värähtelee kuin alassuin kääntynyt lukki
kaaoksen soma seitti, Ariadnen reitti
            jonka jälkeen joku aina löytyy.

He hyrräävät nopeutta, valtoimuutta
yhä vahvempia valtimoita
            joiden tehtävä on mennä sotkuun muun elämisen säikeen kanssa
                         avautua kun on hyvä

ja säie muuttuu säteeksi, leikkaa huoneen
kuin keskipäivä leikkaa päivän keskeltä
                                     auringonkehrä siinä
                                                             annostelee
                                                   aikaansa tänne

                                                   jo Sapfo kirjoitti auringon rakastamisesta
                                                   hän rakasti sitä millä on aikaa

Nyt ratsu ja ratsastaja ovat yhtä
hevonen on metafora maskuliinisuudelle, sanotaan
sen takia tytöt haluavat ratsastaa, sanotaan
tai ratsastaa pois? Toki humman selässä pääsee kerkeämmin pois

oliko näin että tämä on kirjoitettu irti? Écriture fémininen jatkuva irtoaminen
palaaminen verenkiertoon punaisempana, punaisempana.

Silti, mitä määritelmällistä eroa on
takun, solmun ja silmukan välillä?
Mitä eroa on sortuvan ja kantavan välillä?
Mitä eroa kaaoksen ja sen alapuolisen
hyrräävän hermoston?

            harittavaa tikkiä, avartuvaa ommelta

Esitys ryhtyy superunelmaksi, haluan olla siinä
kyse on tuntoaistin levittymisestä
tilaan, tuntoväreiden ja karvojen tilaksi.

Kyse on siitä miltä tuntuu olla tuntemisen tilassa
kyse on matkasta tähtien petiin
kyse on kosketuksen paratiisiheinästä.


Milka Luhtaniemi kirjoitti tekstin KÖTT-kollektiivin esityksestä GARNNN.

Teksti on osa vuoden 2023 TITANIK-julkaisua. Kirjoittajat vierailevat näyttelyissä ja esityksissä ja tuottavat tämän jälkeen niiden kanssa resonoivan tekstin. Aiempia tekstejä on luettavissa täällä.

+++++

Milka Luhtaniemi wrote the text after seeing KÖTT kollektiv’s performance GARNNN.

This text is a part of this year’s TITANIK publication. Authors are invited to produce a text responding to each exhibition and performance. You can read the earlier contributions here.

Related Articles

Eoin O’Dowd | Finite existence and infinite yearning | 31.5.–29.6.2025
I Wonder What Spring Sounds Like by Mareike Dobewall | 16.4.–19.6.2025
Frequencies – Titanik A.i.R. X Sibbe Atrium