ENG
Chanelle Allesandre writes poetry and prose, composes atmospheric and improvised soundscapes, makes flower essences, takes 35mm film photographs, and occasionally works as a monitrice. She considers all of her work to be an experiment in translation: an attempt to give voice or body to the interstitial—to essences: to the subtle realms of feeling and vibration, which she views as the connective fibre between all things. Regardless of medium, Chanelle practices absolute trust in the spirit of chance, the guidance of curiosity, and the act of assemblage. Chanelle is devoted to fostering the filigree that is woven from creative collaborations and risk-taking in her artistic community. She is currently living beside the Quinnipiac river in the Northeastern United States.
Grief is a dream
by Chanelle Allesandre
Sound design support: Mindy Stock
Duration: 91 minutes
At Sibbe Atrium 16 July – 3 August 2025
Played on a loop during the museum’s open hours
Falling, light, deep, dreaming: there is a parallel between sleeping and grieving.
In sleep, we lay down the weight of the day, we unburden. When we grieve, we lay down the weight we carry, we unburden. And so must. We must feel grief, we must dream. We must have space, stillness, time for these natural impulses and the repetition of their rhythms. The pace of the modern world has all but stripped us of space and time–there is overarchingly no physical or social place for a conversation with the inner life: the locus of grief and dreams.
Chanelle’s installation is intended to offer a sonic space–an auricular site for leaving something of the weight behind. She found inspiration in the design of the atrium, itself a kind of threshold space, reflective of sleep or meditation: a place where one can momentarily be held (by the acousmatic soundscape) and can simultaneously intuit a way out (in the openness of the sky overhead).
Through her research, Chanelle discovered that grief can move in three-month long waves. This is a little more than 91 days, about the same length in minutes of an average sleep cycle. Compositionally inspired by this parallel, Chanelle designed the architecture of this piece in four movements: falling (9 minutes in length), light (40 minutes in length), deep (18 minutes in length), and dreaming (24 minutes in length). Each movement is comprised of field recordings that Chanelle gathered during the final week of June 2025 in a garden in Kustavi, and which she later electronically manipulated in the studio at Titanik Gallery. Once the full cycle of the piece ends, it begins again, running on a loop as it would during a full night of sleep.
To gather material for the piece, contact microphones were dragged over the grass and yarrow while the built-in microphones on Chanelle’s field recorder captured the wind in the quaking aspen leaves, the hum of bees, the voices of women caring for one another, and the sound of a birch-wood fire heating up sauna. Using only a mixer and three guitar pedals, she transformed the raw sounds into a more ambiguous yet visceral soundscape: something to mirror the liminality experienced both in dreams and grief. By experimenting with pitch, octave, delay, panning, and EQ settings, she was able to compose a layered, dream-like, aural environment. While the piece is rooted in the mundane, Chanelle’s intention was not to create an imitation of the garden where she recorded, but to conjure an evocative atmosphere with less defined edges, more akin to memory, feeling, and dream. Chanelle believes that whatever phase of the soundscape one enters into is the part of the sound (grief/dream) cycle they most need to
experience, to hear.
Grief is a dream is an invitation to connect with the threshold moments of life: bring yourself, feel into the deep, release it all to the wind, repeat.
FIN
Chanelle Allesandre kirjoittaa runoutta ja proosaa, säveltää tunnelmallisia ja improvisoituja äänimaisemia, valmistaa kukkauutteita, kuvaa 35-milliselle filmille ja työskentelee toisinaan synnyttäjien tukihenkilönä. Hän lähestyy kaikkea työtään kokeellisena kääntämisenä: pyrkimyksenä antaa ääni tai ruumis välillisyydelle – olemisille, tunteen ja värähtelyn hienovaraisille alueille, jotka näyttäytyvät hänelle kaikkea olevaa yhdistävinä säikeinä. Välineestä riippumatta Chanellen työtä leimaavat ehdoton luottamus mahdollisuuteen, uteliaisuuden ohjaava voima ja kokoamisen teot. Chanelle vaalii omistautuneesti taiteilijayhteisönsä luovasta yhteistyöstä ja riskinotosta syntyvää kudelmaa. Hän asuu tällä hetkellä Quinnipiac-joen varrella Koillis-Yhdysvalloissa.
Grief is a dream
Chanelle Allesandre
Äänisuunnittelun avustaja: Mindy Stock
Kesto: 91 minuuttia
Esillä Sibbe Atriumissa 16.7. – 3.8.2025
Toistuu jatkuvasti museon aukioloaikoina.
Vaipuminen, kevyt, syvä, uneksiminen: nukkumisen ja suremisen välillä on yhteys.
Unessa karistamme päivän painon, laskemme taakan. Surressa karistamme kannetun painon, laskemme taakan. Niinpä täytyy. Meidän täytyy surra, meidän täytyy uneksia. Meillä on oltava tilaa, rauhaa, aikaa luonnollisille impulsseille ja niiden toistuville rytmeille. Nykymaailman tahti on lähes täysin vienyt meiltä tilan ja ajan – ei ole olemassa fyysistä tai sosiaalista tilaa sisäisen elämän keskustelulle: paikkaa surulle ja unille.
Chanellen installaatio on tarkoitettu äänelliseksi tilaksi, kuulolliseksi paikaksi, jossa voi jättää jotain jälkeensä. Häntä inspiroi Atriumin arkkitehtuuri, joka itsessään on eräänlainen rajatila, joka vertautuu nukkumiseen tai meditaatioon: tila, jossa voi hetkellisesti olla pidelty, akusmaattisen äänimaiseman ympäröimä ja samanaikaisesti tuntea reitin ulos, ylläolevan taivaan avoimuuteen.
Aihetta tutkiessaan Chanelle oppi, että suru kulkee kolmen kuukauden mittaisissa aalloissa. Se on hiukan enemmän kuin 91 päivää, kutakuinkin sama lukumäärä minuutteja on keskimääräisessä unisyklissä. Tästä sävellyksellisesti inspiroituneena Chanelle toteutti teoksen rakenteen neljässä osassa: vaipuminen (9 minuuttia), kevyt (40 minuuttia), syvä (18 minuuttia) ja uneksiminen (24 minuuttia). Kun teoksen täysi sykli päättyy, se alkaa uudelleen, uudestaan ja uudestaan, aivan kuten täyden yöunen aikana. Kukin osa rakentuu Chanellen vuoden 2025 kesäkuun viimeisellä viikolla kustavilaisessa puutarhassa tekemistä kenttä-äänityksistä, joita hän sen jälkeen muokkasi ja manipuloi Titanik-gallerian studiossa. Kun teoksen täysi sykli päättyy, se alkaa uudelleen, uudestaan ja uudestaan, aivan kuten täyden yöunen aikana.
Teoksen materiaalina olevat äänitykset sisältävät ruohikkoa ja siankärsämöitä vastan hierotuista kontaktimikrofoneista, kun Chanellen kannettavan äänittimen omat mikrofonit tallensivat tuulessa havisevissa haavan lehdissä, mehiläisten surinaa, toisistaan huolehtivien naisten ääniä, sekä koivuhalkojen palamista saunan pesässä. Käyttäen ainoastaan mikseriä ja kolmea kitarapedaalia, Chanelle muokkasi raakaäänitykset epäselvemmiksi ja monitulkintaisemmiksi, mutta silti keholliseksi ja syvälliseksi äänimaailmaksi: joksikin, joka heijastaa unessa ja surussa koettu liminaaliutta. Kokeilemalla erilaisia taajuutta, oktaaveja, kaikua, panorointia ja ekvalisointia muokkaavia efektejä, Chanelle onnistui säveltämään monitasoisen, unenomaisen auraalisen ympäristön. Vaikka teoksen perusta on arkisessa, Channellen tarkoitus ei ollutkaan luoda imitaatiota puutarhasta, jossa äänitykset tehtiin, vaan luoda mielikuvia herättävä ilmapiiri ilman selviä reunoja, kuin muisto, tunne tai uni. Chanelle uskoo, että mihin tahansa äänimaiseman vaiheeseen kuulija sattuukaan astumaan, on juuri se surun tai unen vaihe, joka
hänen nimenomaan on koettava ja kuultava.
Grief is a dream on kutsu saavuttaa yhteys elämän rajahetkien kanssa: tuo oma itsesi, uppoudu syvyyteen, vapauta kaikki tuuleen, toista.
SVE
Chanelle Allesandre Bergeron skriver poesi och prosa, komponerar rumsliga och improviserade ljudlandskap, gör blomsterarrangemang, fotograferar på 35-millimeterfilm, och jobbar då och då som monitrice. Hon ser allt sitt arbete som ett översättningsexperiment: ett försök att ge röst eller kropp åt det interstitiala – åt essenser: åt de subtila sfärerna av känslor och vibrationer, som hon ser som bindväven mellan alla ting. Oavsett medium förlitar sig Chanelle helt och hållet på slumpen, nyfikenhetens vägledning och akten av assemblage. Chanelle ägnar sig åt att främja de vävda filigraner av kreativt samarbete och risktagande inom den konstnärliga gemenskapen. För närvarande bor hon vid floden Quinnipiac River i New Haven, Connecticut.
Grief is a dream
av Chanelle Allesandre
Stöd för ljuddesign: Mindy Stock
Längd: 91 minuter
i Sibbe Atrium 16.7. – 3.8.2025
Upprepas konstant under museets öppethållningstider
Falla, lätt, djupt, drömmande: det finns en parallell mellan att sova och att sörja.
I sömnen lägger vi ifrån oss dagens tyngd, vi avlastar. När vi sörjer lägger vi ifrån oss den vikt vi bär på, vi avlastar. Och så måste det vara. Vi måste känna sorg, vi måste drömma. Vi måste ha utrymme, stillhet, tid för dessa naturliga impulser och upprepningen av deras rytmer. Den moderna världens tempo har berövat oss utrymme och tid – det finns överhuvudtaget ingen fysisk eller social plats för en konversation med det inre livet: en plats för sorg och drömmar.
Chanelles installation är avsedd att erbjuda ett ljudligt utrymme – en aurikulär plats där man kan lämna lite av tyngden bakom sig. Hon fann inspiration i utformningen av Atriumet, som i sig är ett slags tröskelutrymme som återspeglar sömn eller meditation: en plats där man för ett ögonblick kan omfamnas (av det akusmatiska ljudlandskapet) och samtidigt ana en väg ut (i den öppna himlen ovanför).
Genom sin forskning upptäckte Chanelle att sorg kan röra sig i tre månader långa vågor. Det är lite mer än 91 dagar, ungefär lika långt som en genomsnittlig sömncykel är i minuter. Inspirerad av denna parallell utformade Chanelle kompositionen i fyra rörelser: falling (9 minuter), light (40 minuter), deep (18 minuter) och dreaming (24 minuter). Varje rörelse består av fältinspelningar som Chanelle samlade in under den sista veckan i juni 2025 i en trädgård i Gustavs, som hon senare manipulerade elektroniskt i studion på Titanik Gallery. När styckets hela cykel är slut börjar den om igen och upprepas som under en hel natts sömn.
För att samla in material till verket släpades kontaktmikrofoner över gräs och röllika, medan de inbyggda mikrofonerna på Chanelles fältinspelare fångade vinden i de darrande asplöven, binas surr, rösterna från kvinnor som tog hand om varandra och ljudet av en björkvedsbrasa som värmde upp en bastu. Med hjälp av endast en mixer och tre gitarrpedaler omvandlade hon de råa ljuden till en mer mångtydig men ändå visceral ljudlandskap: något som speglar den liminalitet som upplevs både i drömmar och i sorg. Genom att experimentera med tonhöjd, oktav, delay, panorering och EQ-inställningar komponerade hon en drömlik ljudmiljö i flera lager. Även om stycket har sina rötter i det vardagliga var Chanelles avsikt inte att göra en imitation av trädgården där hon spelade in, utan att skapa en frammanande atmosfär med mindre definierade kanter, mer besläktad med minnen, känslor och drömmar. Chanelle tror att oavsett vilken fas i ljudlandskapet man går in i är det den del av ljudcykeln (sorg/dröm) som man mest behöver
uppleva, höra.
Grief is a dream är en inbjudan att få kontakt med livets tröskelögonblick: ta med dig själv, känn in i djupet, släpp ut allt i vinden, upprepa.
