Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä Titanik-galleriassa tapahtuu 1.-25.3.2012. Gallerian väki kommentoi Mikään ei koskaan muutu -festivaalia näin: “Mikään ei koskaan muutu käsittelee nykytaiteen tekemisen mielekkyyttä ja tarpeellisuutta. Festivaalissa luodaan läpileikkauksia taiteilijayhdistys Arte ry:n ja Titanik-gallerian menneisyyteen, sekä rakennetaan tulevaisuuden visioita. Nykytaidegallerian merkitystä ja tarpeellisuutta pohditaan kattavasti eri näkökulmista. Titanik-gallerialla järjestetään 1.-25.3 välisenä aikana monitaiteellisia työpajoja,
-
-
Simo Ripatti: Huone
Mitä tai miten voi sanoin tai teoksen välityksellä kertoa omista ajatuksista ja tuntemuksista muuttamatta välittömän kokemuksen merkitystä joksikin itselle vieraaksi? Kuinka tarpeellista on yrittää välittää näitä tuntemuksia teoksen tai edes sanan keinoin? Teoksieni avulla koetan selittää itselleni, mitä ajattelen. Näin teoksia on vaikea selittää, koska ne ovat jollain tavalla selityksiä itsessään sille, mitä en pysty
-
Minna Haukka: On Movement
Videoinstallaatio tanssija Barbara Kanesta ja Duncan-tanssiperinteestä. “She was dancing the Pathétique. She started on the ground, lying close to the floor and – it took a long time – the only physical action was the very slow movement which carried her from prone to erect with arms outstretched. At the finish everyone was crying and
-
Sabine Popp: Remote Sensing
Tervetuloa matkalle pimeään, missä mikään ei ole ennakoitavissa. Minkälaista on napaseudun arkinen elämä ikuisessa yössä? Sabine Poppin Remote Sensing -näyttelyn lähtökohtana on pohjoinen pimeys ja maantieteellisen ympäristön vaikutus ihmiseen. Installaatio koostuu liikkuvasta kuvasta, äänestä ja valokuvasta. Niiden avulla Popp kysyy, onko äärimmäisen eristyneisyyden ja pimeyden tuottamaa ruumiillista kokemusta mahdollista välittää teknologian keinoin. Arktisen ympäristön tavoin
-
2 in 1: Per Svensson & Maja Spasova
Titanik-galleriassa avautuu marraskuussa bulgarialais-ruotsalaisen Maja Spasovan ja ruotsalaisen Per Svenssonin, “tuplanäyttely” 2 in 1.Tekijöitä yhdistää kiinnostus eri järjestelmien merkityksiin. Spasovan havainnon kohteena on kieli, Svensson hyödyntää luontoa laajalla mittakaavalla. Kokonaisuus koostuu kahdesta itsenäisestä näyttelystä, joissa on esillä niin veistosmaisia kuin äänellisiä teoksia. Per Svensson Mitä tekemistä mikro- ja kvanttifysiikalla on avaruusmatkailun ja maan ulkopuolisen elämän
-
Pilvari Pirtola: Dance in the Flames of a World Burning Down
Pilvari Pirtola (s. 1978) on Kuvataideakatemiasta 2008 valmistunut taitelija joka työskentelee nykytaiteen laajalla kentällä käyttäen tekniikkanaan kaikkea maalauksesta äänitaiteeseen ja performansseihin. Dance in the Flames of a World Burning Down on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Turussa. Pirtola täyttää galleriatilan maalauksista, valokuvista, liikkuvasta kuvasta sekä äänestä koostuvalla informaatiotulvalla, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Raivokkaat ja poliittisesti
-
Jacques Coelho: KUD4.3 Junction
Euroopan pääkaupungissa Brysselissä otettiin vuonna 1952 käyttöön keskustan läpi kulkeva “la jonction nord-midi” eli junarata vanhojen pohjois- ja eteläasemien välillä. Se on edelleen Euroopan keskeisiä solmukohtia ja yhdistää pohjoisen ja etelän. Siten rata symboloi sekä Euroopan yhtenäisyyttä että kulttuurien dialogia. Monille “la jonction” tarkoitti silti repeämää Brysselin sydämeen – Bryssel onkin sydämen muotoinen -, tuhatvuotisen
-
Jarkko Kujasalo, Erkki Nampajärvi, Jyrki Nissinen,Ville Vuorenmaa ja X: Life Hates Dream
Tervetuloa Jarkko Kujasalon, Erkki Nampajärven, Jyrki Nissisen, Ville Vuorenmaan ja X:n yhteisnäyttelyyn Life Hates Dream Titanik-galleriaan! Näyttely pitää sisällään jännittäviä maalauksia, piirroksia ja muuta mukavaa. Teemoja mm. Karhun kanssa yhtyminen, abstrahoituvat viivat, kollaasi- Jeesukset ja astiaston hajottaminen. Järjestyksessä jo neljäs Pitsza-lehti julkaistaan avajaisissa. Totutttuun piztsa-tyyliin kyseisessä lehdessä tullaan näkemään näyttelyn tekijöiden käsialaa olevia luonnoslehtiöiden aarteita,
-
Otto Turtonen: Uusi lato
Ihmisen näkökenttä on melko rajoittunut. Tarkan näkemisen sektori on n. 2°. Todellisen ympäristön suorat ja yhdensuuntaiset viivat pysyvät ihmisen näköhavainnossa suorina ja yhdensuuntaisina, vaikka silmän optisesti tuottama kuva poikkeaakin tästä melkoisesti. Muutaman pakopisteen perspektiivit ovat helppoja ja luontevia tapoja esittää pienen näkökentän kuvia – tällöin fyysisesti suorat linjat myös kuvautuvat suorina. Kun esitettävää näkökenttää laajennetaan,
-
Matti Tainio: Älkää minua syyttäkö!
Paskaista naurua taiteen haudalla? Jätin taideteoksen tietokoneen tehtäväksi. Käytin piirustuslelua ja television lottoarvontaa taiteen tekemiseen. Väritin paperin mustaksi – monta kertaa. Sen osaisi lapsikin. Onko tämä vain tylsämielistä naureskelua taiteen haudalla? Vaikka teokseni vielä tänäänkin haastavat taiteen tekemisen arvoja, niin väittäisin etten naureskele taiteelle, vaan yritän löytää tapoja taiteilijana olemiseen. Kun luovuus on jo kokeiltu,
