Heinäkuussa Samy Kramer ja Jari Suominen pystyttävät Titanik-galleriaan yli neljäkymmentä metriä pitkän ja lähemmäs kolmesataa itsenäistä äänilähdettä sisältävän ääniveistoksen. Nämä lukemat saattavat kuulostaa vaikuttavilta, mutta teoksella on kääntöpuolensa: yksittäinen äänilähde ei kykene toistamaan kovinkaan voimakasta ääntä. Tämän seurauksena teoksen luoma äänikenttä sisältää paljon ääniä, muttei paljoakaan ääntä.